perjantai 14. maaliskuuta 2014

Järki ja tunteet, nuo ikuiset sisarukset


Kuva: Helsingin kaupunginteatteri


En ole lukenut elämässäni yhtään ainutta Jane Austenin kirjaa. Se on vaikuttanut vähän sellaiselta naisten jutulta. Keskustellaan ja keskustellaan. Lopuksi löydetään se mies mutkien kautta.

Olen luonteeltani kuitenkin varsin ennakkoluuloton kaikkea uutta ja tuntematonta kohtaan. Niinpä löysin itseni Helsingin kaupunginteatterista katsomassa Jane Austenin Järki ja tunteet -kirjasta dramatisoitua samannimistä näytelmää.

Näytelmä oli positiivinen yllätys. Välillä oli kyllä kirjallisen makuisia junnauskohtia, varsinkin väliajan jälkeen, mutta kokonaisuutena näytelmä oli viihdyttävä. Nuoret nousevat tähdet Sara Melleri ja Kreeta Salminen tekivät kelpo työtä Dashwoodin erilaisina siskoksina.

Heissä on kiinnostavuusarvoa senkin takia, että he tietenkin ovat legendojen Arto Melleri ja Esko Salminen tyttäriä. Kreeta Salmisen rooli oli vähäeleisempi, mutta minulle vaikuttavampi, koska Sara Mellerin roolin vaatima melskaaminen upotti itse hahmoa sivuun, vaikka roolissa sulokkuusarvoa olikin.  Eija Vilpas tyttöjen suulaana äitinä tuntui jälleen näyttelevän itseään. Joskus olisi hieno nähdä Vilpas erilaisessa roolissa.

Jane Austenilla on ollut 1800-luvulla tajua aikaa kestäviin aiheisiin. Minusta on loistava idea laittaa toinen tyttäristä järkeväksi ja harkitsevaksi (Elinor Dashwood), toinen taas ajan mittakaavalla hyvin tunteelliseksi ja räiskyväksi (Marianne Dashwood).

Marianne, jota näyttelee Sara Melleri, on jotenkin nykyaikainen hahmo. Vaatii kaikesta suuria tunteita ja arkipäiväinen elämä ja miehet ovat turhaa. Lopussa tosin Marianne huomasi, että arkipäiväiset miehet ovat sitten uskollisempia ja armo sai käydä oikeudesta. Hollywood-loppu. Parhaiten kai elämästä selviää, kun onnistuu edes jollain lailla yhdistämään tunteet järkeen. Siinä Marianne lopulta onnistui.

On mielenkiintoista, että vaikka nykynaisella ei ole enää mitään pakkoa löytää miestä sen takia, että löytyisi elättäjä jo alle 20-vuotiaana, niin Austenin tekstit toimivat nykyihmisille. Rakkauden ja kumppanin etsintä on ikiaikainen aihe, eikä se vanhene niin kauan kuin ihmisiä ylipäätään on olemassa.

Järki ja tunteet-näytelmässä miehet olivat vähän sivustakatsojia, heistä käydään kauppaa ja heistä tehdään valinta. Sinänsä mielenkiintoista, kun 1800-luvulla ainakin rikkaat miehet olivat maailman ehdottomia herroja. Jotenkin kivan vallankumouksellista Austenin kirjoittaa asetelma toisten päin.

Yhtä asiaa en näytelmässä ymmärtänyt. Välillä keikuteltiin luurankoja kepin päässä. Jos joku idean hoksasi, otan kiitollisuudella tiedon vastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe