Runo virolaisesta naisesta
Helsingin yöelämässä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä, myös naisia. Vaikka hommasta ei seuraakaan mitään, kohtaamiset ovat aina kiehtovia.
Näin sinut hiljaisissa juhlissa, joiden piti olla villit. Sattuma.
Minä tulin, sinä tulit.
Veit silmälasini ja huivini. Kukaan ei ole koskaan tehnyt niin.
Ei kännissä, ei kiusatakseen.
Sellainen tekee minuun vaikutuksen.
Minulla ei ole tyypillinen suomalainen nimi, niin kuin luulit.
Sinun nimesi on aika eurooppalainen.
Nimeni ei ole erikoinen, omanlaisensa kyllä.
Katosit, niin ihmisillä on tapana.
Sinä palaat Tallinnaan. Minä jään Helsinkiin.
Mietin yhä, kuka olet.
En tiedä. Arvailen kyllä.
Hetken päästä olet mielestäni pois.
Kukaan ei palaa takaisin.
Näin sinut hiljaisissa juhlissa, joiden piti olla villit. Sattuma.
Minä tulin, sinä tulit.
Veit silmälasini ja huivini. Kukaan ei ole koskaan tehnyt niin.
Ei kännissä, ei kiusatakseen.
Sellainen tekee minuun vaikutuksen.
Minulla ei ole tyypillinen suomalainen nimi, niin kuin luulit.
Sinun nimesi on aika eurooppalainen.
Nimeni ei ole erikoinen, omanlaisensa kyllä.
Katosit, niin ihmisillä on tapana.
Sinä palaat Tallinnaan. Minä jään Helsinkiin.
Mietin yhä, kuka olet.
En tiedä. Arvailen kyllä.
Hetken päästä olet mielestäni pois.
Kukaan ei palaa takaisin.
Kymppi vetoa että joku on kattonut leffan Serge Gainsbourgista ja alkanut sitten runoilemaan :))
VastaaPoistaA´propos, monella suomalaisella naisella olis vähän asenteissa korjaamisen varaa.
Ehkä alituisesti voi olla Gainsbourgia, joskus kauan sitten olen nähnyt kyllä tuon leffan.
VastaaPoista