Fitness vai fat?

Tässä eräänä päivänä seurasin erästä kuntoilijaa, jossa ei ollut grammaakaan läskiä ja joka itse asiassa näytti jo kuihtuneelta. Mieleen tuli, että tämä ihminen on tainnut rääkätä jo itseään liikaa.

Läski on nykyisin kirosana, vaikka Suomen kansa on lihavampi kuin koskaan. Kukaan tuskin väittää, että reipas ylipaino on kaunista tai että ihminen voisi reippaasti ylipainoisena hyvin. Itsensä lihottaminen vaatii samanlaista päättäväisyyttä kuin syödä yksi omena päivässä, ettei olisi yhtään ylimääräistä grammaa.

Silloin kuin ylipaino ei ollut ongelma., ihmisillä taisi olla terveempi suhtautuminen ruumiiseensa. Sitä toki rääkättiin liikaa, mutta vain pakon edessä. Fyysinen rääkki oli vain köyhien ongelma. Nykyisin taas köyhimmät ovat lihavimpia.

Mutta palataan siihen kuntoilijaan. Mitä ihminen tavoittelee, kun sillä ei pitäisi olla enää tavoiteltavaa. Jos on jo hoikka ja kunnossa. Mikä on se viimeinen tavoite?

Täydellinen lihaton ihminen.

Kommentit

  1. Tuskin siinä laihduttamisesta on kyse, vaikka aluksi näin on voinut ollakin. Omien rajojen testaaminen on kuulunut ihmisluonteeseen aina: se hyvänolon tunne, kun saa onnistuneen liikuntasuorituksen tehtyä, on huumaava, joka kestää parhaimmillaan yllättävänkin kauan. Kohtuus tietysti kaikessa. Mainitsemasi kuntoilijakin on varmaan kuntoillut koko ikänsä: ethän sinäkään lopeta lukemista, jos olet lukenut niin hyvän kirjan, jonka jälkeen mikään muu kirja ei tunnu enää lukemisen arvoiselta. :)

    VastaaPoista
  2. Tyyppi vaikutti aika hc-tyypiltä ja rääkätyltä, mutta jos se siitä nauttii, niin mikäs siinä. Mulla ei sinänsä mitään kuntoilua vastaan ole, pitäisi itsekin kuntoilla, kun kuntoni liikkuu vahvasti nollan alapuolella.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit