lauantai 12. heinäkuuta 2014

Miksi ette rakastaneet?

Tällä viikolla katsoin sairasvuoteelta dokumentin ruotsalaissyntyisestä pornokuninkaasta Berth Milton juniorista.

Pornokuningas sana herättää varsinkin naispuolisissa ihmisissä samantien ällötyksen tunteen, eikä kukaan julkisesti haluaisi tietää pornokuninkaita olevankaan olemassa. Pornoteollisuudesta uutisointi kun on keskittynyt vahvasti vain naispornotähtien uhrimyytin vahvistamiseen.

Berth Miltonin tapauksessa itse pornomogulikin tuntui olevan uhri. Ensiksikin mies ei edes pidä pornosta. Hän peri, varasti, osti imperiumin isältään seniorilta. Mutta tämä tarina ei ollut se kiinnostavin.

Junior ei saanut koskaan rakkautta. Hänen suomalainen sotalapsiäitinsä hylkäsi pojan ja tämän sisaren ja sitten kun sisarukset löysivät hyvät kasvatusvanhemmat, vaati lapsia takaisin itselleen. Kykenemättä rakastamaan lapsia.

Lopulta Berth ajautui isänsä seniorin luokse, joka nöyryytti poikaa minkä ehti. Hän oli vihattava pornokuningas, jos kuka. Tunteeton. Tosin seniorikin oli kiertolaispoika, joka ei välttämättä koskaan ollut saanut minkäänlaista tunteiden käsikirjaa opittavakseen.

Lapsen halu rakastaa vanhempiaan on käsittämätön. Niin juniorinkin tapauksessa. Senkin jälkeen kun isä uhkailee poikaansa, tämä kaipaisi isänsä hyväksyntää. Koskaan hän ei sitä saanut. Isä ei sietänyt sitä, että poika lopulta menestyi paremmin kuin hän. Vaikka juniorikin menetti dokumentin lopussa kaiken kuten isänsä. Tosin näyttää myöhemmin palanneen vallankahvaan.

Ihminen on ikuinen lapsi. Itsensä kovettanut juniorikin itki vasta, kun tapasi menetetyn kasvatti-isänsä lapsen ja muisteli harvoja lapsuutensa onnenhetkiä. Menetetty lapsuus on yhtä kuin menetetty ihminen. Ihmiset siirtävät omat lpasuutensa kurjuutensa eteenpäin omille lapsilleen. Mikä sääli. Ja mikä turhuus. Ja mikä itsestäänselvyys.

2 kommenttia:

  1. surullista. monesti sitä lukee ja kuulee, miten lojaaleja lapset ovat omille vanhemmilleen, vaikka olisivat kuinka kokeneet vanhemmiltaan hylkäämisiä, kykenemättömyyttä rakkauteeen. Sitä en kyllä voi käsittää, miten joku vanhempi ei kykene rakastamaan omaa lastaan. kaipa siinä on kokemus siitä, ettei rakasta tai kunnioita itseään, tai ei ole saanut omilta vanhemmiltaan rakkautta? mutta toisaalta luulis että silloin nimenomaan haluaisi suojella omaa lasta ja antaa hänelle sen kaiken mahdollisen rakkauden mitä on ollut itse paitsi..paitsi jos ei tosiaan siihen kykene..palaamme taas siihen.. elämän suuria kysymyksiä..

    VastaaPoista
  2. Yleensä se kai taitaa olla niin, että jos ei ole saanut lapsena rakkautta, haluaa antaa sitä omille lapsilleen entistäkin enemmän tai sitten jatkaa sillä mallilla mitä itse sai osakseen. Tuo mainitsemani tarina on tietysti ääriesimerkki. Surullista sinänsä, jos ei kykene rakastamaan lastaan, kun niin moni haluaisi lapsia, mutta ei joko niitä kykene saamaan tai ei löydy koskaan kumppania.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe