tiistai 16. syyskuuta 2014

Kirje maajussittarelle

Kuva: Suomen elokuva-arkisto
Maajussille morsian-ohjelmassa on taas kirjevaihe käynnissä. Minäkin päätin lähestyä anonyymia maajussitarta.

Hyvä maajussitar,
Haaveenani on ollut aina tepastella maatilalla isännän elkein. Mitä enemmän sinulla on maata, sitä parempi. Sukuni on pienviljelijätaustaista Savon kivisiltä pelloilta, joten hedelmällisellä ja isolla tilalla on minulle merkitystä.

Maa on se mikä pysyy, kuten Niskavuoressa opastetaan.  Se on minulle tärkeää, maa riittää, vaikka sitten kotivävynä.

Sinäkin voit olla hedelmällinen, mutta se ei ole pääasia. Perillinen tulee, jos on tullakseen. Aina sitä on uusi isäntä tilalle löytynyt. Jos muistutat Hilja maitotyttöä, en pistä pahakseni, mutta se ei ole vaatimus. Maalaisromantiikasta pidän, jos romantiikka muistuttaa vain romantiikkaa vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Onhan heinälatoja vielä?

Valitettavasti kädentaitoni ovat rajatut. Taidan vain rajallisen määrän käytännön asioita. Tiukassa opastuksessasi minusta voi silti olla hyötyä maatalon töissä. Hikeä ja töitä en pelkää, laiska en ole, mutta jos et katso perääni, voit tavata minut liian usein tuvassa istuskelemassa.

Niittää muuten osaan, enemmän raivolla kuin tekniikalla.

Luonteeltani olen säyseähkö, saatan räyhähtää, mutta se on sitten siinä. Sitä en tiedä, nouseeko isännyys minulle päähän. Lupaan kuitenkin olla hankkimatta pussihousuja ja olla vehtaamatta piikojen kanssa, jos kohtelet minua vain inhimillisesti.

Jos sinulla ei ole minulle käyttöä maatilan töissä, voit saada myös minusta nöyrän elätin tahtoessasi. Ajattelutyö riittää siinä tapauksessa minulle.

Elämäntavoissani olisi korjaamista, mutta minulle on kerrottu, että maatilan raskas työ kyllä hioo turhat ajatelmat itsestään, eikä itseäkään ehdi turmella, jos kädet ovat täynnä töitä. Tämä kuulemma tehoaa kaltaisiini maailmantuskaisiin kaupunkilaispoikiin. Näin kertoi minulle maajussitar Pohjanmaalta.

Kirjeeni on lyhyehkö. Koska kirjoitan paljon, en jaksa kirjoittaa henkilökohtaisuuksia, tämähän on anonyymille maajussittarelle tarkoitettu. Ja pidän teistä maajussittaret. Teissä on reippautta ja aitoutta, jota kaupungeista saa etsiä. Kehua aina pitää.

Todettakoon vielä, että en ole enää nuori, korskea orhi, mutta en vielä väsynyt ruunakaan. Olen kuin suomenhevonen, joka vaeltaa kotiin tukkimetsästä käskemättäkin. 

3 kommenttia:

Gadgetissa oli virhe