torstai 13. marraskuuta 2014

Uhri, bisnesnainen ja asiakas

Taannoin Hesarissa käytiin mielenkiintoista debattia, johon otti osaan työstään pitävä ilotyttö, kyynisempi ilotyttö ja asiakas. Kaikki kotimaisia eli tyttöjä ei ollut pakotettu työhönsä tavalla tai toisella.

Työstään pitävää ilotyttöä häiritsi se, että hänen kaltaisistaan on leivottu väkisin uhreja ja sosiaalisesti alistettuja että onnettomia ihmisiä. Itse luulisin, että ilotyttöinä toimivat suomalaistytöt harvoin edes tekevät työtä pääasiallisena työnään. Motiivina taitaa olla helppo raha, josta edes verottaja ei ota siivuaan.

Kerran ilotyttö on kuitenkin aina ilotyttö. Jos opiskelijatyttö silloin tällöin tekee keikkaa ilotyttönä, voi menneisyys tulla vastaan myöhemmin, vaikka eläisi täysin "kunniallisena kansalaisena". Toki asiakkaat eivät pidä melua käynneistään ilotytön luona, vaikka se ei vielä rikollista olekaan vapaaehtoisuuden ollessa kyseessä. Moraalikoodisto vain on asiakkaita vastaan siinä missä ilotyttöjäkin.

Kyynisempi ilotyttö taas sanoi asiakkaiden olevan tylyjä ja ikäviä ja että hän on tätä nykyä helppo kaato silloinkin kun raha ei vaihda omistajaa. Pakko olla ilotytön kanssa samaa mieltä. Jotkut jäljet siitä on jäätävä jos myy itseään. Kynnys seksiin on pakko alentua. En tosin kyllä tiedä mitä pahaa siinä on, jos pitää seksistä.

Asiakas eli suhteessa, jossa hän ei saa seksiä, eikä hän näe mitään väärää, että hakee läheisyyttä ilotytöiltä. Yleinen käsitys myös on, että ilotyttöjen asiakkaissa on paljon ukkomiehiä. Sinänsä mielestäni täytyisi lähteä sellaisesta suhteesta, jossa ei ole enää läheisyyttä. Se on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Toisaalta en kyllä usko, että ilotytöltä läheisyyttä irtoaa, seksiä kylläkin. Läheisyys on asia, jota ei yksinkertaisesti kykene ostamaan, vaikka moni sitä janoaa.

Sitä olen miettinyt, että mitä silloin tapahtuu, kun seksinostokielto astuu voimaa. Sehän tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Siitäkin huolimatta, että ilotyttöjä edustavat järjestöt, eivät tällaista lakia ole kaivanneet.

Ovatko ilotytöt entistä turvattomampia, kun toimivat maan alla. Seksinostajat eivät tule katoamaan mininkään, sittenhän he menevät ulkomaille, joissa tytöt ovat melko varmasti ihmiskaupan uhreja tavalla tai toisella. Paljon on kiinni myös siitä, kuinka ärhäkästi poliisi alkaisi tutkia tapauksia, jos seksinostosta tulee täysin laitonta.

Joissakin maissa, kuten Saksassa, on peräti ilotaloja, mutta en kyllä tiedä, olisivatko ne Suomessa ratkaisu, jos sellainen ihme tapahtuisi, että seksinostosta ja myynnistä tehtäisiin valvottua toimintaa kuten Saksassa. Siellä ilotaloissa käynti on ehkä moraalisesti sallittua, mutta veikkaan, että Suomessa asiakkaat hiipisivät niihin yhtä vaivihkaa kuin thaihieromoihin, joissa seksiä kuitenkin myydään Suomessakin ilmeisen avoimesti. 

Sitäkään tosiasiaa ei mikään lainsäädäntö muuta, että aina on ihmisiä, jotka eivät saa seksiä. Nykypäivän maailmassa, jossa kumppaneita valitaan pinnallisemmin ja tarkemmin seksittä jääviä ihmisiä lienee vain enemmän. Silloin on myös aina niitä, jotka tarjoavat seksiä maksua vastaan. Tuossa dilemmassa ei oikein ole merkitystä sillä, onko seksinosto väärin vain oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe