keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Älkää vittuilko toisillenne!

Julkkisten Facebook-sivut ovat yleensä pelkkää markkinointia. Harva uskaltautuu kirjoittamaan mitään rohkeasti. Sama koskee tavallisten ihmistenkin Facebook-sivuja. Kauko Röyhkä on sivuillaan virkistävä poikkeus. Ei ihme, että hänen julkisilla sivuillaan on lähes 26 000 tykkääjää. Lukijamäärä, josta moni taistelisi henki kurkussa.

Eräänä päivänä Kauko kirjoitti näin vittuilijoista:

"Jotkut ihmiset ovat kuin kivi kengässä. He vittuilevat jatkuvasti, usein hienovaraisesti, mutta kuitenkin niin että sen tajuaa. Aluksi en ole huomaavinani, mutta jossain vaiheessa mittani täyttyy ja otan asian puheeksi: miksi vittuilet mulle, mitä pahaa olen tehnyt sulle vai häiritseekö olemassaoloni jotenkin sua? Vai puratko vain omaa pahaa oloasi? Jos syy on viimeksi mainittu, voisit sanoa sen, etten turhaan luulisi, että vika on minussa. Usein käy niin, että vittuilu lakkaa joksikin aikaa, mutta palaa taas samanlaisena. Se taas johtaa siihen, että alan pitää kyseistä henkilöä kaunaisena ja vältellä häntä. Eihän kukaan halua toistuvasti vastaanottaa huonoja fiiliksiä. Rakentava kritiikki on tietysti eri asia - avoin keskustelu, jossa tuodaan esiin erilaisia näkökantoja, on hyväksi kaikille. Mutta salakavalasti verhoiltu vittuilu, jolla pyritään vain aikaansaamaan toiselle huono olo, ei ole mistään kotoisin."

Voisiko Kauko enempää naulan kantaa osua. En itse ole ymmärtänyt koskaan vittuilun perimmäistä tarkoitusta. Miksi pitää vittuilla ihmisille, varsinkin jos tämä yrittää jotain elämässään. Mitä saavutetaan ilkeilyllä. Itselleen hyvä olo kai. Olen elämässäni ollut itsekin ilkeä, mutta nauttinut en ole ilkeilystä kuin korkeintaan ohimenevän sekuntin.

Perusvittuilija on taatusti kaunainen. Hänen täytyy vihata itseään tai muita ihmisiä, mistä tarve vittuiluun voi muualta kummuta. Vittuilija katkeroituu lisää kun ihmiset välttelevät häntä, mutta todennäköisesti vittuilija ei edes ymmärrä syytä. Hän katkeroituu ja vittuilee lisää, koska ihmiset ovat perseestä, vaikka hän itse on perseestä.

Suomessa yllättävän monella on tarve saada toiselle huono olo. Se on vähän sellaista huono olo kiertoon hommaa. Rakentavaa kritiikkiä, kannustusta jaellaan yleensä vain ystävien kesken. Kuinka pitkälle tämä kansakunta pääsisikään, jos vaihdettaisiin vittuilu ja kalvaminen kannustukseen ja toisen ihmisen hyvien ominaisuuksien kertomiseen.  Taitaa olla liikaa vaadittu. Meillä elää valitettavasti negaation vahva ja murtumaton kulttuuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe