torstai 12. helmikuuta 2015

Vanhojen tanssit helvetistä

Ihan lyhyesti.

Tänään on ilmeisesti vanhojen tanssit lukioissa. Muistan vanhojen tanssit Tikkurilan lukiosta. Olisiko ollut vuosi 1995.

En tietenkään osallistunut vanhojen tansseihin. En edes halunnut. En olisi edes osannut tanssia, olisin järjestänyt kaaoksen. Ei tosin tytöistä kukaan pyytänytkään tanssiparikseen ja itse en olisi edes uskaltanut. Mielummin he tanssivat tyttöpareinakin kuin kanssani.

Meitä, jotka emme halunneet osallistua vanhojen tansseihin rangaistiin sillä, että jouduimme olemaan käveleviä karkkikoreja vanhojen tanssi -vieraille Tikkurilan urheilutalossa. Se oli näin jälkikäteen ilmiselvä rangaistus ja niille, jotka tanssimaan olisivat halunneet, mutta eivät kelvanneet pariksi, nöyryytys.

Tapahtumasta tajusin viimeistään, että silloin kun kieltäydyt perinteestä tai tavasta, sinua odottaa rangaistus. Sinun täytyisi tehdä aina niin kuin kuuluu tehdä.

Nythän ja jo silloin vanhojen tanssit pyörivät täysin vain tyttöjen pukujen ympärillä. Homma on ulkokultaista ja sisällyksetöntä, kuten niin moni asia on. Pahoin pelkään, että pari valitaan tarkalla mietinnällä, että kuka näyttää hyvältä yhteiskuvissa.

Tein oikean ratkaisun.

5 kommenttia:

  1. tuossa on esimerkki siitä, miten pinnallista ja ärsyttävää on joutua rangaistavaksi vain siitä syystä, ettei halua olla "perinteissä "mukana...ja onko tuo"perinne" oikeasti edes perinne..ite ainakin muistaa sen että likat vaan kilpaili sillä, kenellä on hienoin ja kallein puku...semmoista pukuloistoa ja näyttämisen halua..mun mielestä on väärin rangaist aniitä, jotka ei halua olla mukana...kaikkia ei pidä laittaa samaan muottiin tai sopeuttaa johonkin, mikä ei istu..yhteiskunnan on muututtava sisältäpäin, jotta se osaisi kohdata erilaisia, erilaisista lähtökohdista ja tarpeista olevia yksilöitä..mutta asennekasvatukseen voi mennä niin montakymmentä vuotta, ettei muutosta ole vielä välttämättä näkyvissä tai ennakoitavissa tällä tahdilla..

    VastaaPoista
  2. Niinpä. Missikisoja taitavat olla vanhojen tanssit. Pojilla samanlaiset puvut. Itselläni ei olisi ollut aikoinaan edes sellaiseen varaa. Mietin, että jos on tyttö köyhästä perheestä. Onko hänellä edes varaa kalliisiin kampaajiin ja pukuihin.

    VastaaPoista
  3. Meillä ei ollut vaihtoehtoa. Tanssiminen oli pakko tai sitten piti keksiä todella hyvät perustellut, mitä ei ollut "en halua". Kaksi tyttöä sai vapautuksen, kun toinen oli helluntalainen ja toinen lestadiolainen (tai Jehovan todistaja). Se siitä tasa-arvosta. En kokenut tanssimista itsessään helvetiksi, kun omaan jonkinlaisen rytmitajun ja kuviot sitä myöten hallussa. Sen sijaan en ollut kovinkaan sulavaliikkeinen, ja kun myöhemmin näin itseni videolta tanssimassa valssia, niin totesin, että on se helvetin rumaa, kun valkoinen mies tanssii. Ja sen jälkeen en ole tanssinut kuin kummitytön kanssa hänen vanhojen tansseissa.

    VastaaPoista
  4. on kyllä kummallista, että pitää löytyy joku "pätevä" syy, että voi jättäytyä pois tanssihommasta. sehän voi olal niinkin yksinkertaista, ettei vaan kiinnosta eikä napaa yhtää koko homma...kun ei ole kyse mistään lukion pakollisesta kurssista tai ylioppilas tutkintotodistus kiinni siitä, että käy tanssitunneilla ja suorittaa vanhojen tanssit...kaupalliseksi sekin on mennyt...ikävä kyl

    VastaaPoista
  5. Täytyy tehdä aina niinkuin muut tekee. Niinhän tämä menee. Nähtävästi siis helpolla, kun onnistuin luistamaan hommasta. En ole koskaan osannut tanssia, ei minkäänlaista rytmitajua. Humalispäissäni olen hitaita joskus tanssinut.

    VastaaPoista

Gadgetissa oli virhe