tiistai 31. maaliskuuta 2015

Satanen lasissa

Lisää mielenjääneitä hetkiä vuosien takaa. Olin armeijassa vuosina 1997-1998. Siellä erään yliluutnantin tapana oli sanoa, että satanen lasissa sitten joka äijä.

Kaikki eivät menneet satanen lasissa. Heillä oli rohkeutta haastaa auktoriteetteja. Hehän tiesivät, että todellista pelkoa ei ollut. Itse menin satanen lasissa silkasta pelosta. Myöhemmin liityin auktoriteetin vastustajiin. Joskin tietäen saavani taustatukea muilta. Kuitenkaan en täysin lekkeriksi vetänyt armeijaa niin kuin jotkut. Tunnollinen kun olen loppujen lopuksi.

Viimeisenä päivänä yliluutnantti piti jokaiselle läksiäispuhuttelun. Sinne minäkin. Taas hän sanoi, että muista Pesonen, kaikkia asiat satanen lasissa elämässä.

Satanen lasissa olen todella mennyt, jos en nyt muistele masennuksen hetkiä. Silloinkin saan revittyä itsestäni irti. Olen ruoskinut ja rankaissut itseäni kovin ja viime vuosina se on väsyttänyt minut. Olen ollut ankara myös muille.

Yhä enemmän olen miettinyt, että palkitseeko se satanen lasissa-riehunta? Moni kaipaa tunnustusta muilta, että kuinka helvetin kovaa he tekevät töitä. Yhä harvempi jaksaa innostua siitä, että joku näin kailottaa.

Ihmiset kaipaavat jo jotain muuta kuin pelkkää työtä. Moni tekee töitä vain sen takia, että haluaa pitää rahapyörän rullaamassa. Osa on luovuttanut ja tyytyy korvauksilla eloon. Osa haluaisi oravanpyörään takaisin hinnalla millä hyvänsä, mutta heitä ei enää huolita sinne. Osaa ei välitä ja kulkee kuin zombie kuvitellen, että eläkkeellä sitten. Heidän kannattaa toivoa, ettei sairaus vie sitä ennen, muuten heidän uhrattu elämänsä on ollut turhaa.

Aika on tunnetusti armoton ja ajassamme on aina vain vaikeampaa pärjätä ilman rahaa. Se kannattaa tehdä, että vetää satanen lasissa, vaikka eläisikin sitä elämää, jota ei täysin halunnut. Muita elämiä kun ei saa kuin sen yhden.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe