keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Runo Andreas Lubitzin viimeisestä aamusta

Poistin kirjoitukseni Andreas Lubitzista, koska tunsin sen vääräksi.
Kirjoitin nyt runon hänen viimeisestä kuvitteellisesta aamustaan.

Andreas Lubitzin viimeinen aamu

Minun nimeni on Andreas Lubitz.
Heräsin tähän aamun, jonka olen päättänyt olevan viimeiseni.
Jos rohkeuteni riittää, sen on riitettävä. 
Minä synnyin sellaiseen elämään,
jonka olisi täytynyt mennä hyvin.
En voinut hyvin. En tuntenut eläväni. 
Olen perämies. Haluan lentää.
Minusta ei voi tulla kapteenia, jos kerron kaiken,
mitä tunnen. 
Mitä minulle jää, jos kerron.
Saksan halvat siivet lentävät.
Lennämme halvalla. Ihmiset ovat halpoja. 
Minua kiinnostaa vain lentää. En tunne mitään.
Nousemme Barcelonasta, jälleen kerran.
He tulevat halvalta matkaltaan.
Ihme, jos heitä ole ryöstetty.
Barcelona on rikollinen kaupunki. 
Tämä on tehty monta kertaa. Lento.
Lentoni on kohta loppu. Tämä on lyhyt lento.
He sanovat minua kokemattomaksi.
Mene vain vessaan.
Minut muistetaan tästä teosta. Haluanko sitä?
En halua sitä. Haluan. En tiedä.
Minun on se päätettävä, tällä hetkellä.
Sen teen. Minut muistetaan. 
Olen aina vain halunnut lentää.
Olen sekoamassa.
Haluan vain lentää.
Puin päälleni univormun aamulla. Minun oli se puettava.
Onko tämä se päivä, kun olen päättänyt kuolla.
En tiedä vielä.
Haluanko tappaa ihmisiä vain siksi, että haluan lentää.
Haluan lentää. Haluan lentää.
En halua elää. Mitä teen. Haluan elää. En.
Saanko tappaa muut siksi? Saan.
Lentokone nousee. Teen päätöksen.
Minun täytyy kuolla. En halua jatkaa.
En halunnut heidän tietävän, etten voi lentää. 
Haluanko tappaa. En tiedä.
Kapteeni meni. Sanoin, että ehkä laskeudumme.
Hän hakkaa ovea. Ihmiset huutavat ulkopuolella.
Sen täytyy tapahtua. Minun täytyy kuolla.
En halua elää. Hekään eivät. He luulevat, mutta eivät tiedä minusta.
Tietävät, he pelkäävät ja huutavat. Näin ajattelinkin.
Minuutit ovat kuluneet, vuori on edessä.
Sen tiesin. 
Ei se satu.
Halusin hallita rakkautta. Halusin hallita.
Halusin hallita. Kaikki on loppu. Päätös on tehty. 
Se on loppu.
En tiedä, mitä tämän jälkeen.
Olen kuollut, kaikki ovat kuolleet. Sen tiedän. 
Sen tiedän, että minusta kirjoitetaan.
En unohdu.Jos unohdun. Sekin ottaa aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Gadgetissa oli virhe