Addikti ei ole tyytyväinen elämäänsä

Luen jo työni puolesta melkeinpä satoja uutisia päivässä. Harva niistä jää mieleen. Jostain syystä tämä uutinen jäi

En ota kantaa siihen, pitäisikö huumeidenkäyttö laillistaa, mutta tuo jutun loppu jäi mieleen.

- Addiktiossa on kyse siitä, ettei kestä olla läsnä omassa elämässään.

Se on mielestäni parhain kuulemani addiktion tiivistelmä, sillä siitähän siinä on kyse. Kukaan, joka on lähestulkoon tyytyväinen elämäänsä ei vain ole addikti.

Se on taas eriasia, kuinka paljon on edes ihmisiä, jotka eivät ole addikteja. Yleensä addikteilla tarkoitetaan päihteiden väärinkäyttäjiä, mutta yhtä hyvin ihminen voi jäädä koukkuun vaikka treenaamiseen.

Onko edes ihmistä, joka ei olisi addiktoitunut jollain tavoin?

Ja jos vielä haluaa asiaa monimutkaistaa, missä menee esimerkiksi intohimon ja addiktion raja?

Kommentit

  1. olisko addiktiosta kyse silloin, kun se saa elämästä liian suuret mittasuhteet, alkaa vaikuttaa haittavasti oman tai lähellä olevien elämään (kuten kirjoitit, yleensä puhutaan väärinkäyttäjistä kun ouhutaan addiktioista, addikteista) sitten taas intohimo, seonkin mielenkiintoinen ilmiö/ominaisuus, vai mikskä sitä sanoisi. Intohimoa tarvitaan monenlaisiin asioihin, enemmän tai vähemmän. intohimo musiikkiin, taiteeseen, kirjoittamiseen lukemiseen..tai sitten ihmiseen, rakastettuun jne...mutta missä menee raja? koska intohimo voi muuttua addiktioksi? vaikeaa...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit