Jäähyväiset Soinille ja poliittista pohdintaa

Omalla tavallaan käy Timo Soinia sääliksi, vaikka hän ei joudukaan politiikasta poistuttuaan aktiivimallin hampaisiin työkkäriin. Soini muuttui sellaiseksi poliitikoksi, joita vastaan hän alunperin taisteli.

En tiedä, kuinka paljon nykyisissä perussuomalaisissa on Soinin ideologiaa, mutta Soinin mukana käytännössä katoaa puoluekin. En oikein jaksa uskoa, että siniset kaivavat vielä jostain taistelutahtoa täysin Soinin tahdosta perustetun puolueen ympärille.

Kyllä Soini historiaan jää. Ei Suomen poliittisessa kulttuurissa ole noustu kovin montaa kertaa täysin pohjalta toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Poliitikkona Soini oli myös piristävä poikkeus, jolla oli myös huumorintajuakin.

Ilman sitä parin vuoden takaista loikkausjupakkaa Soinin muisto olisi suurempi. Nyt siitä jää vähän sellainen seteliselkärankaisen maku, vaikka siniset eivät rahaa mukaansa saaneetkaan. Haluttiin vain pitää hallituspaikat tai mikä todellinen motiivi olikaan.

Näissä vaaleissa ei oikein voittajia ollut. Paikkamäärien lisäämisellä perussuomalaiset voittivat. Demarit sinnittelivät hädin tuskin äänimäärävoittajaksi. Itselläni ei suurempia luuloja tästä uudesta eduskunnasta ole. Taitaa demareiden puheet ihmisläheisyydestä kadota.

Toisin kuin demareiden vaalisloganissa sanotaan, meillä Suomessa on pakosta kaikilla sama suunta. Tuleva hallitus on tavalla toisella pelkkä pakkoavioliitto. Jos perussuomalaiset eivät sekoile, niin he juoksevat uutta vaalivoittoa kohti, mikäli eivät näillä näkymin ole tervetulleita hallitukseen. 

Kommentit

Suositut tekstit