Oma itse on se tärkein suomalaisille koronankin aikana (kokemuksia noitajahdista)
Kaiken muun mahdollisen viime vuosien epäonnen lisäksi sairastuin keuhkosairauteen koronan aikana. Ajoittain yskin rajustikin. Enimmäkseen olen pysytellyt omissa oloissani kotona. Jo senkin takia, etten jaksa ihmisten kauhistelua ja suoranaista aggressiivista vittuilua ja vihamielisyyttä yskäni takia. Muutenkin kiinnostunut sosiaalisuuteen on rapissut viime aikoina.
Aina en voi olla sisätiloissa vankina vaan joskus on käytävä ulkonakin. Viime viikonloppuna eräs kävi verbaalisesti kimppuuni. En edes yskinyt mittakaavaani nähden ankarasti, mutta hän käski minut poistumaan eräästä liikkeestä.
Suvaitsevaisuutta ei tällä riittänyt minulle. Niinpä vastasin samalla mitalla, että sinä se tässä aiheutat vaaraa minulle, kun olen keuhkosairas. Siinä sitten vaihdettiin loukkauksia puolin ja toisin.
Itse en pysty maskeja käyttämään. En pysty niissä hengittämään. Kyseessä olevassa kuvassa pidin sitä neljä tuntia sairaalan päivystyksessä ja hädin tuskin selvisin tajuissani. Mutta eipä näkynyt kasvomaskia tälläkään tyypillä, joka kimppuuni hyökkäsi.
Mutta onko tämä sitä välittämistä koronan aikana? Vihamielisyys, kun olisi noita tai minulla olisi rutto. Sitä yhteisöllisyyttä ja yhteishenkeä josta puhuttiin ei vain ole. Itse tiesin, että näin tulee käymään.
Itse ainakin kysyisin, jos joku yskisi, että oletko kunnossa. Se on se oma perse suomalaisille tärkein. Paras läheinen on edelleen viranomainen. Tämä korona on vaan korostanut ihmisten itsekkyyttä Suomessa.
Itse olen kohta suoranaisten noitavainojen kohteena yskän takia, vaikka muut ihmiset ovat vaarallisempia minulle kuin minä heille. Jos heillä on korona, he todennäköisesti tappavat minut tartuttamalla, jos saan koronan.
Ulos en viitsi enää mennä jos ei ole pakko. Pitäkööt kaupunkinsa.
Taisin talvella säikähtää siitä koronasta niin paljon, että sain tupakinpolton lopetetuksi. Kuudes kuukausi on menossa ilman savuja, nikopurkkaa olen vielä jonkin verran mässyttänyt ja sekin ryökäle tuntuu yskittävän.
VastaaPoistaYskiminen ja nuhakin yllättävät ikävästi just bussissa, kaupassa tai jopa apteekissa. Kerran lävähti bussin ovetkin melkein selkään kiinni, kuski kai luuli, että mulla on se virustauti ja haluan välttämättä tartuttaa sen muihin.
Kesällä kunto pääsi huonoksi ja kävelykin oli vaikeaa, vaikka vielä alle kaksi vuotta sitten tein pitkiäkin lenkkejä. Onhan tilanne korjautunut, mutta samalla mulla on todettu uusia vaivoja, ei heti hengen päälle käypiä, joukossa on mm. se keuhkoahtauma ja semmoisia, mistä olen vieläkin vähän pihalla, kuten eteisvärinä. Lekureita on riittänyt ja tutkimuksia, lääkkeitäkin on pian kuin mummovainaalla.
Huomasin, että tavalliset hyllystä saatavat yskänlääkkeet pysäyttävät yskimisen moneksi tunniksi. Jostakin syystä myös limaa irrottavat halvemmat yskänlääkkeet toimivat hyvin, vaikka sitä apteekin muija ei tänään näyttänyt uskovankaan. Juokseva hunajakin hillitsee yskimistä.
Pitää tässä vain yskiskellä, koettaa saada itsensä ulos ja ottaa jalat paremmin alle. Keuhkoahtauma ei kai parane, mutta ei se nopeesti pahenekaan, sillä diagnosoin sellaisen oireiden perusteella itselleni jo yli kymmenen vuotta sitten. Se mikä ei tapa, vahvistaa!
Joo. Toi nikotiinipurkka provosoi yskää. Päätin lopettaa nyt sen ja hakea laastarin tilalle. Noita yskänlääkkeitäkin on haettava, vaikka väittävät etteivät toimi. En ole minäkään tupakkaan enää koskenut. Yritin kyllä, mutta meinasin tukehtua.
Poista