Israel ei ole ainakaan valittu valtio

Israelin valtio täytti hiljattain 60 vuotta. Israel on niitä maita, jotka ovat onnistuneet kääntämään kansainvälisen yhteisön tuen täysin päinvastaiseksi ilmiöksi. Holokaustin syyllisyyden vaivaamilta eurooppalaisilta ei tukea enää heru. Lukuunottamatta Saksaa, joka kävi matelemassa hiljattain tukeaan Israelissa. Mutta sen nyt ymmärtää muistaen viime vuosisadan.  Usa on pysynyt maalle myös uskollisena, koskapa Usassa asuu maailman suurin ja vaikutusvaltainen juutalaisyhteisö. Ja toisaaltahan jos amerikkalaisten tuki on, niin tarvitseeko sitä enää ketään toista tukemaankaan.

Jos jotain Israelissa täytyy ihailla, on ehkä se, että he ovat onnistuneet saamaan kuivan maan viljavaksi ja puolustautuneet lukuisissa sodissa näennäisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Tosi-asiassa Israelin armeija on aina ollut vahvempi aseistukseltaan, moraaliltaan ja koulutukseltaan. Ovatpa israelilaiset jopa herättäneet kuolleen kielen heprean jälleen elävien kirjoihin. Ongelmana vain on, ettei mikään maa voi ikuisesti elää sodan uhan alla tai itseasiassa sotatilassa. Varsinkin jos kyseessä on hyvinvointivaltio niin kuin Israel on. Ensimmäistä kertaa Israel oli Libanonin sodassa tilanteessa, etteivät sotilaat enää tienneet, miksi sotivat.

Mikään maa ei pysty myöskään selviytymään loputtomiin kieltämällä valtiostaan yhden kansanryhmän olemassaolon. Niinpä tappamisen ketju on jatkunut jo 60 vuotta. Viimeinen epätoivoinen yritys on muurin rakentaminen palestiinalaisten ja juutalaisten väliin. Muurien historiasta tiedämme, etteivät ne ole koskaan pitäneet. Jopa avaruuteen näkyvästä Kiinan muurista ei loppupeleissä ollut mitään hyötyä.

Eipä Israel ole tainnut olla missään vaiheessa Lähi-Idän osakaan, vaan eräänlainen Euroopan etäispesäke Lähi-Idässä. Johtunee varmaan, että Euroopastahan he pääosin ovat lähtöisinkin. Ja eurooppalaiset, jos ketkä, ovat sotaisia olleetkin, vaikka nyt muun maailman väkivaltaa kauhistellaankin. Jotenkin kuulostaa mielenkiintoiselta myös juutalaisten sanonta itsestään "valittu kansa". Millähän perusteella voi tehdä itsestään valitun kansan? Ja perustaa eurooppalaisten syyllisyydentunnon siivittämänä valtion maahan, jossa jo on asukkaita. Olemmekohan me suomalaisetkin valittu kansa ja vaelsimme Volgan mutkasta meille kuuluvalle maalle.

Koskaan en ole kyllä ymmärtänyt juutalaisvihan alkua ja syytä. Ainakaan ennen Israelin valtion syntyä. Nyt se lienee ainakin jollain tasolla ymmärrettävissäkin. Juutalaiset, jos ketkä ovat osanneet pitää itsestään huolta, eivätkä ole tehneet uskonnostaan tai tavoistaan mekkalaa, niin kuin monet muut kansat ja uskonnot. Ovat luoneet taidetta ja tiedettä, kaikkea mahdollista. Tämä kaikki aikana, jolloin ei ollut omaa valtiota ja vainon alaisena. En tunne antisemitismin alkuhistoriaa, mutta olisi mielenkiintoista tietää, mistä juutalaisviha kumpuaa.

Sitten sananmukaisesti kevyempiin aiheisiin: joskus aiemmin kirjoitin, että kaikesta mahdollisesta on kevytversiot. Niin on näemmä ihmissuhteistakin. Jokin aika sitten paikallisessa seurakunnan lehdessä Vantaan Laurissa oli erään tutkijan haastattelu. Ko. tutkija oli tutkinut ihmissuhteita.

On olemassa nimittäin kevytsuhteitakin. Se on muuten tavallinen suhde, mutta ei siinä ei sitouduta tunnetasolla. Otetaan suhteesta hyvät puolet, mutta jätetään tunteet pois, ettei eron tullessa tule ikäviä tunteita. Niinpä. Kuulostaa tutulta ilmiöltä kaiken muunkin suhteen. Opin myös uuden sanan dinkku Teppo Moision kolumnista Hesarissa. Sana jäi mieltäni vaivaamaan ja kysäisin sanan merkitystä. Se tarkoittaa kuulemma sinkun lailla elävää parisuhdeihmistä.

Suhteista puheenollen. En tiedä, oletteko lukeneet näistä Eppu Salmisen Turkan teatterikorkeakoulun kokemuksista. Ihmettelen, miksi Turkkaa vieläkin pidetään jonkinlaisena teatterin kovana, mutta hyvänä opettajana. Minusta nöyryyttäminen ei koskaan ole opetusta, vaan nöyryyttämistä. Varsinkin jos kyseessä on vieläpä herkemmän puoleiset näyttelijät. Joskus katoin dokumentin Turkan koulusta ja sellaista meno oli, että jos itse olisin siellä ollut, varmasti olisin niiden pudokkaiden joukossa.

Huomenna odottaisi sitten kevätpippalot töissä. Olen laajentanut töissä juttujentekoskaalaani nyt opetuksen ja koulutuksenkin puolelle. Se on kyllä piristänyt, kun saa kirjoittaa itselleen uudesta aihepiiristä.

Ai niin, Teräsbetoni voi oikeasti voittaa Euroviisut, ainakin tähän asti kuulluista se on paras. Tykkäsin myös kovasti Bosnia-Hertsegovinan biisistä. Heille, jos keille, voiton kyllä soisi.

Sitten vielä sitkeimmille lukijoille tarjolla kuluttajavalitusta. Odottelin tässä eräänä päivänä bussia, jota ei koskaan kuulunut. Valitin asiasta YTV:lle. Vastaus tuli bussiyhtiöltä. Aikataulunmuutos ei mahtunut enää bussiaikataulukirjaan aikanaan. Entä jos minulla olisi ollut kiire ja vaikka myöhästynyt lennolta. Grrr... Nyt kun minulla on taas oma gsm-liittymä, operaattorit ovat kiinnostuneet minusta uudestaan. Minua yritettiin kaapata Soneralta Dna:n asiakkaaksi. Ei oikeastaan voinut kuin nauraa, kun puhelinmyyjä tokaisi ensi töikseen: Haluatko aivan varmasti maksaa Soneran kalliita laskuja?

Laskuja maksan, tuli ne sitten, miltä operaattorilta tahansa.