Marraskuun runoja (vielä kun ehtii)



Mies se voi itkeä ja nauraa yhtäaikaa
tyhjässä junanvaunussa.
Odotin Kristoffersonin keikkaa
kun mies tokaisi:
vittu tästä mitään tule.
Siirryin tunnelmasta tunnelmaan.
Mies itki.
Toinen tajuaa eletyn
toinen odottaa matkan jo päättyvän.
-----------------------------------------

Armoton on rakkaus.
Antelias useimmille.
Jotkut saavat kaiken, toiset eivät mitään.
Ja se, mikä on kaunista, muuttuu hiljalleen yhdentekeväksi.
Se, mikä on ymmärtämätöntä, on rakkautta.

------------------------------------------------------------

Olen väsynyt.
Luin Bellmania.
Laulua viinasta ja naisista, turhista tunteista.
Peläten vain huomista.
----------------------------------------------------------

Ne leikkasivat sen sydämen.
Sen kuuluisan laulajan.
Virsiä laulavan.
Siellä se makasi pöydällä ja sitä sattui.
Me laskemme kämmenemme kärsivän päälle.
Toivomme paranevamme.

-----------------------------------------------------

Sinä sanot minua leijonansydämeksi.
Minä taas hiiren.
Siellä leijonien maassa sinulla on aikaa minulle.
Siinä missä muille tämä leijona on vain haluttu saalis.
Olet ollut minulle hyvä.
Kesyä petoakin voi rakastaa.

---------------------------------------------------

Saranaton ovi vinkuu siitä kohtaa, josta ihmiset haluavat ulos.
Aikaa ei voi pysäyttää.
Ainakin totuutta voi jarruttaa.
------------------------------------------------------------------

Sinä olet uneton.
Minä myös.
Yöllä kysyt: ollaanko oikeasti täällä?
---------------------------------------------------------------------

Tänään kuoli mies.
Se oli jäänyt junan alle.
Se oli odottanut kuolemaa.
Se kuoli.
Mitä se ajatteli?
Miettikö mennyttä, miettikö tulevaa?
Toivoiko se, että se heräisi vielä?
Vailla kipua, ehkä onnellisena.
--------------------------------------------------------------------

Sire.
Voinhan luottaa teihin ja päätöksiinne?
Pitäähän sopimuksemme?
Olette kovin vaativainen mies.
Halujanne on vaikea tyydyttää.
Olette päättämätön ja johdateltavissa.
En voi teitä auttaa.
Olette avuton.
Majesteetti.

-------------------------------------------------

Siinä taulussa oli teippiä joka kulmassa.
Pitivät koossa mokomaa tekelettä.
Taiteilija luuli luovansa mestariteoksen.
Se jäi nimettömäksi yritykseksi.
Sillä oli silmät,
mutta se ei näe
kuinka kestämätön
aamunkoitto on valmiiksi maalattuna.
Siksi se jaksaa päivät.
-----------------------------------------------------

Kiiltävän kaunis nainen sanoi
9000 ihmisen saavan lähteä.
Minua suututtaa kun ihminen rakastaa
sen täytyy olla uskollinen
mutta sille ei olla uskollisia.
Että se on hyödyke.
Että silläkin on viimeinen käyttöpäivä.
Sanottu ja nähty.

-----------------------------------------------------------



Kommentit

Suositut postaukset