Mr Pesonen goes to Pietari

 

Taas sitä oltaisiin matkajalalla. Matka suuntautuu taas Itä-Eurooppaan, nyt vain kovin paljon lähemmäksi, Pietariin. Tiedän, ei minulla oikeasti olisi varaa matkailla, mutta helvetti, kerran täällä eletään, ja joskus sitä on siinä kunnossa, että matka kylppäristä makuuhuoneeseen on urotyö.



Tällä kertaa matkaa on suunniteltu pitkään ja hartaasti. Pietarin matka on käynyt jo mielessä melkein vuosikymmeniä sitten Leningrad-innostukseni aikoihin, mutta nyt se sitten toteutui, kun Neiti A:kin innostui ajatuksesta. Jo matkajärjestelyt ovat olleet työn takana, matkatoimistot kun joko eivät osaa päivittää tietojaan tai varauksia tulee ja menee.



Viisumitkin ovat uusi tuttavuus, en itse ole sellaista aiemmin hankkinut. Kerran aiemmin olen ryhmän mukana käynyt Venäjällä Svetogorskissa, mutta se taisi luisua votkaturismin puolelle loppua kohden. Eikä siinä kaupungissa ollut oikeasti mitään nähtävää. Muuta kuin sievät suolan ja leivän tarjoilijattaret.



Historia kiinnostaa tietenkin aina ja Pietarissa sitä löytyy. Olen jo aiemmin avautunut intohimostani Romanov-suvun historiaan. Matkakirja neuvoi, että nyt Pietariin kannattaakin mennä, sillä siellä on sama buumi, mikä Suomessa 60- ja 70-luvulla. Eli ikävät muistot pois, tässä tapauksessa Neuvostoliitto. Mitään ei kohta ole jäljellä. Harmi sinänsä, sillä Pietarihan oli se vallankumouksen kaupunki. Moni suomalaisista muistaa Leningradin, mutta minä en tietenkään siitä mitään muista. Eikä johdu votkaturismista.

Joka tapauksessa, syyskuun lopussa on lähtö pitkäksi viikonlopuksi Pietariin. Mukaan Sibeliusjunan odotukseen tulee kuulemma saattaja, toivottavasti meitä ei sitten saateta Siperiaan asti kun olemme viestinnän edustajia molemmat. Huumoria. Huonoa sellaista.



Olen aina pitänyt venäläisestä kulttuurista ja kai mielenlaadustakin. En tiedä, odottaako minua suuri pettymys, mutta harvoin odotukset kohtaavat todellisuuden. Odotukset ovat yleensä palkittu niin, että olo on suorastaan lumoutunut. Jos Riikassakin palveluun oli totuttelemista, niin en tiedä, mitä se Pietarissa on. Mutta en sinne palveltavaksi ole menossakaan. Minua kiinnostaa kirjailijoiden Pietari, erityisesti Nikolai Gogol, joka oli vähäpätöinen virkamies, niin kuin minä itsekin.



Matkakirjat ovat tietysti jo hommattu, erinomainen Sankarimatkailija-sarja on jo sinällään viihdyttävää luettavaa. Onneksi osaan jonkin verran venäjää (toivottavasti), sillä kielen käytöstä on vuosien opiskelun jälkeen kulunut kovasti aikaa. Mitä tuhlausta, tiedän. Mutta lupaan parantaa tapani. Levydivarista löysin levyn, jossa Jevgeni Jevtusenko lausuu suosikkirunoilijani Vladimir Majakovskin runoja, joten jyhkeään tunnelmaan olisi päästävä. Ja vierailtava sitten kirjailijoiden kotimuseoissa, joita löytyy useita.



Jos tätä sattuu lukemaan kokeneita Pietarin kävijöitä, mielelläni kuulisin teidän kokemuksianne Pietarista.

---------------------------------------------

Tässä olisi autonomistajalle hauska juttu Taloussanomista, mitä auto kertoo omistajastaan. Itselläni Volkkarin kuvaus piti osittain paikkaansa. Minulla ei vain ole perhettä.

Laittamani BB-tiedote on herättänyt keskustelua paljon ja julkaistiin (tietysti muunneltuna) iltapäivälehdissäkin. Jopa Hesarissa. Sinänsä hauska huomata, miten voi vaikuttaa työssään. En kyllä olisi sentään vaatimassa ohjelman lakkautusta, niin kuin joku oli sellaisen adressin laittanut netissä liikkeelle.



En ole kukkahattusetä edes omilta elämäntavoiltani, mutta kokemuksesta voin sanoa, että juoda, polttaa ja naiskennella ehtii kyllä myöhemminkin. Säästyy paljolta murheelta. Jos nuori on epävarma itsestään, hän saattaa luulla, että tälläinen BB-tyyppi sitten minunkin täytyisi olla.



THL:ltä tuli tänään taas sähköpostia. Tutkimuksen mukaan riittämätön uni haittaa suorityskykyä. Jaa, ei kai, minä voisin kertoa asiasta enemmän jo useamman vuoden ajalta.

Tommy Tabermanin juomisestakin on riittänyt juttua. Mies ei tunnu muistavan itsekään, koska otin ja koska en. Tuskin Tommy mikään juoppo on. Miten se muuten olisi selvänä joka lauantai ruudussa? Ohjelmahan nauhoitetaan vieläpä perjantaina. Siis Uutisvuoto.



Halla-Ahon tuomiosta. Halla-Ahon tulkinta islamista ja pedofiliasta oli sinänsä asiaton ja uskomaton tohtorismiehen suusta kuultuna, mutta sinänsä on huolestuttavaa, jos yhtä uskontoa ei saa kritisoida millään lailla ilman pelkoa rasistiksi leimaamisesta tai julkisesta häpeästä. Kristinuskoahan pilkataan joka päivä. Eiköhän jumalanpilkkaoikeudenkäyntien pitäisi olla mennyttä aikaa.



Ja vielä. Ykkösen aamutv:stä kuulin, että suunnitellaan koiranomistajan ajokorttia. Se olisi todella paikallaan. On ilmiselvää, että kaikki eivät hallitse koiriaan, vaan koirat heitä.