Yhdeksän vuoden syyskuu

11. syyskuuta -vuosipäivä vilahti taas viikonloppuna. Vuosi vuodelta terrori-iskujen vuosipäivät keräävät huomiota vähemmän.

Joitain dokumentteja kuitenkin tulee. Eilen tuli dokumentti palavista torneista soitetuista viimeisistä puheluista JIM-tv:ltä. Dokumentti oli hyvällä maulla tehty, eikä iskun uhrien varmalla kuolemalla hehkutettu liikaa.

Niin kovasydäminen harva on, etteivätkö puhelut olisi kylmänneet sielua. Varsinkin jos ajattelee itseään tai omia läheisiään joko palaviin torneihin tai viimeistä puhelua vastaanottamaan.

Teknologia-aika teki tilanteesta entistä julmemman. Omaiset näkivät televisiosta livenä miten toivoton tilanne oli, iskun uhrit eivät oikein edes tienneet, mikä torneihin on iskenyt. Tapahtuma tuli täysin yllättäen arkipäivään ja joidenkin viimeiseksi muistoksi jäi vain puhelimeen jätetty viesti.

Jotain vavahduttavaa oli myös erään miehen soitossa tornista tv:een suoraan uutislähetykseen. Mikä on elämän arvokkuus, kun minuutteja ennen kuolemaa keskustelee turvallisessa studiossa lymyilevän uutisankkurin kanssa?

Mieleen tuli, että onneksi Estonian upotessa teknologia hiihteli vielä vanhassa ajassa, kaikkea mahdollista kuva- tai äänimateriaalia ei hyödynnetty katsojista kilpaltaessa.

Ihailtavaa rohkeutta jotkut saivat ennen varmaa kuolemaa rauhoitella omaisiaan puhelimessa. Tämän päivän länsimaisessa yhteiskunnassa on vaikeaa uskoa kuolevansa terrori-iskussa tai onnettomuudessa. Niin varmoja olemme kuolemattomuudestamme.

Youtube on täynnä iskuihin liittyvää videomateriaalia. Jopa tornista hyppäämisiä runsaasti. Paljon sellaistakin materiaalia, mitä ei televisiossa näytetä. Tämä video on siisteimmästä päästä.