Kun asiat menevät pieleen: VR

Ihmisen elämässä käy niin, että kun asiat alkavat mennä päin persettä, kierre jatkuu. Epäonni seuraa toistaan. Hyvässä kierre katkeaa.



Sama koskee myös firmoja. VR on siitä elävä esimerkki. Tänä talvena junat ovat kulkeneet edellistalven helvettiä paremmin, mutta yhtiö on joutunut painimaan vakoilu- ja muiden skandaalien kanssa.



Pienessä mielessäni olen pohtinut, että kuka mahtaa olla se suuri turvallisuusuhka, jota vastaan VR kävi järein asein. Kilpailijat eivät ainakaan heitä uhata, sillä monopolina VR:llä ei edes ole kilpailijoita. Mafiatyylinen kannettavan tietokoneen haku irtisanotun työntekijän luota kuulostaa aika ylimitoitetulta.



Turvallisuuspuolella VR on saanut aikaan hyvääkin. Junahäiriköitä ja muita kiusanhenkiä on saatu kuriin aivan eri tavoin kuin busseissa ja ratikoissa, joissa häiriköt melskaavat mielinmäärin.



VR on saanut kiusallista huomioita myös VRLeaks-nettisivuston kautta. Ei kai tarvitse olla järjen jättiläinen tajutakseen, että vuodetut asiakirjat tulevat yhtiön työntekijöiltä itseltään. Sekin kertoo jostain, mutta ei taatusti avoimesta ilmapiiristä yhtiössä.



VR:n tv-mainokset henkivät vanhojen aikojen kivaa tunnelmaa. Ne ovat hurjassa ristiriidassa koko ajan paisuvien skandaalien edessä. Vähemmästäkin on yhtiön johtoa vaihdettu, mutta VR:ssä sivuun siirrettiin vain turvallisuuspäällikkö, joka kuitenkin tottelee korkeampien käskyjä. Tai jos on hommaillut ominpäin, on yhtiössä paha johtajuuskriisi.







Alunperin minun piti muuten kirjoittaa junakokemuksistani. Siirtyi sitten toiseen kertaan.