Mikä jäi historiastasi muistiisi?
Tässä taannoin oli jossain lehdessä juttu, muistaakseni Hesarissa, jossa pohdittiin, mikä historiallinen aikakausi tai iso tapahtuma on minkäkin sukupolven mieleen jäänyt.
Itse kuulun 70-luvulla syntyneisiin, joten hirvittävän kaukaa ei minulla omakohtaista muistia ole. Olisi kuitenkin valehtelua väittää, ettei talvisotamme tai jatkosotamme olisi muistiini jäänyt. Niistähän puhutaan melkein kiihtyvään tahtiin. Muistaakseni 80-luvun lopulla sodat tosin eivät olleet läsnä koko ajan julkisuudessa niin kuin ne nyt ovat.
Neuvostoliiton hajoaminen on myös piirtynyt mieleeni. Neuvostoliiton hajoaminen tuntui silloin vuonna -91 tapahtuneen kuin hetkessä, vaikka näin jälkeenpäin oireita oli ollut pitkän aikaa. Berliinin muuri pistettiin matalaksi jo aiemmin, siinä sitä katselin, että nyt se hajoaa, minkä ei pitänyt koskaan kadota.
Lama-aika jäi myös mieleeni. Ei oikeistaan muu kuin se loputon ankeus, joka oli käsin kosketeltavaa, minusta lama-ajan ahdistus 90-luvun alkupuolelta ei ole Suomesta sen koommin edes hävinnyt, vaan tietty ilottomuus ja köyhyys jäi pysyvästi seuralaiseksemme.
EU:n tulokin oli iso juttu. Silloin kuin Suomi liittyi vuonna -95 eurooppalaiseen perheeseen, ei tullut mieleen, että EU voisi olla niinkin epäsuosittu kuin se nyt on. Jos jossain EU on onnistunut, niin se rauhan ylläpitäminen, mistä se sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Itse kuulun 70-luvulla syntyneisiin, joten hirvittävän kaukaa ei minulla omakohtaista muistia ole. Olisi kuitenkin valehtelua väittää, ettei talvisotamme tai jatkosotamme olisi muistiini jäänyt. Niistähän puhutaan melkein kiihtyvään tahtiin. Muistaakseni 80-luvun lopulla sodat tosin eivät olleet läsnä koko ajan julkisuudessa niin kuin ne nyt ovat.
Neuvostoliiton hajoaminen on myös piirtynyt mieleeni. Neuvostoliiton hajoaminen tuntui silloin vuonna -91 tapahtuneen kuin hetkessä, vaikka näin jälkeenpäin oireita oli ollut pitkän aikaa. Berliinin muuri pistettiin matalaksi jo aiemmin, siinä sitä katselin, että nyt se hajoaa, minkä ei pitänyt koskaan kadota.
Lama-aika jäi myös mieleeni. Ei oikeistaan muu kuin se loputon ankeus, joka oli käsin kosketeltavaa, minusta lama-ajan ahdistus 90-luvun alkupuolelta ei ole Suomesta sen koommin edes hävinnyt, vaan tietty ilottomuus ja köyhyys jäi pysyvästi seuralaiseksemme.
EU:n tulokin oli iso juttu. Silloin kuin Suomi liittyi vuonna -95 eurooppalaiseen perheeseen, ei tullut mieleen, että EU voisi olla niinkin epäsuosittu kuin se nyt on. Jos jossain EU on onnistunut, niin se rauhan ylläpitäminen, mistä se sai Nobelin rauhanpalkinnon.
Freddie Mercuryn muistokonsertti 1992. Queen on suosikkibändini, kasvoin sen kanssa. Konsertti tuli seurattua järjettömässä hiljaisuudessa.
VastaaPoista90-luvun Lama. Kurjuus oli läsnä ja räjähdysherkkääkin oli.
-94 EU-äänestys. En saanut vielä äänestää ja se oli eka kerta, kun minua ei päästetty äitini mukana äänestyskoppiin.
-95 jääkiekkokulta. Se puhdas riemu... tuossa se kulminoitui. Jännä kyllä innostus jääkiekkoon myös laski muutaman vuoden sisällä ja ei ole koskaan noussut takaisin samoihin sfääreihin.
- Kaksoistornien tuho 2001.
Noi kaikki on jääny minunkin mieleeni. Jännä muuten tuo kiekkokulta. Se toinen kerta ei tuntunu lainkaan yhtä makealta.
VastaaPoistaHah, Elviksen ja John Lennonin kuolema. Kekkosen siirtyminen syrjään. Dianan kuolema. Muistan tarkkaan, missä olin ja mitä tein, kun kuulin näistä kaikista radiosta.
VastaaPoistaItse olin Elviksen ja Lennonin kuolemaa liian nuori muistamaan, vaikkakin kyllä syntynyt. Dianan kuolemasta kuulin kun olin armeijassa Vekaranjärvellä. Jäi mieleen siksi erityisen hyvin.
VastaaPoista