36
Sanotaan, että ikä on vain numeroita. Näin se onkin. Tänään täytän 36 vuotta. Sinänsä tuo ikä on merkityksetön, mutta jokaisesta vuodesta, jonka saa elää, pitää olla kiitollinen.
Harvan elämä on sujunut niin kuin olisi halunnut. Ei minunkaan, mutta huonommin olisi voinut mennä. Kaikesta vaikeinta on olla kiitollinen siitä, mitä itsellään on. En tiedä, onko kyse tästä ajasta vai pelkästään minusta.
Kivikautinen ihminen olisi ollut ikionnellinen, jos olisi elänyt 36-vuotiaaksi. Hänelle onni oli jo sitä, ettei nääntynyt nälkään. Samoin rintamalla pelännyt soturi 70 vuotta sitten olisi tullut iloiseksi jo ajatuksesta, että hänelle suotaisiin mahdollisuus viettää 36-vuotissyntymäpäiviä.
Vaivuin viikonloppuna kuitenkin alakuloon. Ehkä sitä kuitenkin ymmärtää jollain tasolla elävänsä lähes jo elämänsä puoliväliä. Kaikessa se puoliväli on vaikein. Lähdössä kaikki on mahdollista ja lopun lähestyessä tietä olevansa jo lähellä maalia. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Siihen sitä kannattaisi tukeutua 36-vuotiaanakin.
Elämässä kun pääsisi jossain vaiheessa siihen, ettei ajattelisi liikaa. Heittäytyisi vain. Nauttisi hetkestä. Koska tuon hetken näkisi, toivottavasti pian. Olisi jo aika.
Harvan elämä on sujunut niin kuin olisi halunnut. Ei minunkaan, mutta huonommin olisi voinut mennä. Kaikesta vaikeinta on olla kiitollinen siitä, mitä itsellään on. En tiedä, onko kyse tästä ajasta vai pelkästään minusta.
Kivikautinen ihminen olisi ollut ikionnellinen, jos olisi elänyt 36-vuotiaaksi. Hänelle onni oli jo sitä, ettei nääntynyt nälkään. Samoin rintamalla pelännyt soturi 70 vuotta sitten olisi tullut iloiseksi jo ajatuksesta, että hänelle suotaisiin mahdollisuus viettää 36-vuotissyntymäpäiviä.
Vaivuin viikonloppuna kuitenkin alakuloon. Ehkä sitä kuitenkin ymmärtää jollain tasolla elävänsä lähes jo elämänsä puoliväliä. Kaikessa se puoliväli on vaikein. Lähdössä kaikki on mahdollista ja lopun lähestyessä tietä olevansa jo lähellä maalia. Se mikä on tapahtunut, on tapahtunut. Siihen sitä kannattaisi tukeutua 36-vuotiaanakin.
Elämässä kun pääsisi jossain vaiheessa siihen, ettei ajattelisi liikaa. Heittäytyisi vain. Nauttisi hetkestä. Koska tuon hetken näkisi, toivottavasti pian. Olisi jo aika.
Muistelin äsken, millainen elämänvaihe minulla oli menossa 36-vuotiaana. Silloin oli vielä monta vaaraa eessä. Minulla on nyt ikää melkein tuplaten sinuun verrattuna, mutta voin lohduttaa, etten tunne itseäni vanhaksi, jos en nuoreksikaan.
VastaaPoistaMuistaakseni olin kovimmillani töissä joskus 40 ikävuoden kahta puolta. Sitten itselle tuli vastaan aika lailla ongelmia, mutta eihän niitä onneksi kaikille riitä. Periksi en sentään täysin antanut. Joten onnea vain nuorelle miehelle, toiselta nykyisin sosiaalisesti erakolta! T: intrigööri.
Korjaus: Jopas laskin pahasti pieleen, en ole tuplasti vanhempi, vaan "vain" 25 vuotta vanhempi. Vanhuus vie näköjään mm. päässälaskemisen taidon.
PoistaTervehdys intrigööri,
VastaaPoistaMäkään en varsinaisesti tunne olevani henkisesti vanha, kun elän vähän niin kuin kaksikymppisen elämää. Ehkä pitäisi kai vain nauttia siitä, ettei elä sellaista elämää kun ikäisensä oletetaan elävän, eikä kitistä.