Ostaisitko kirjailijan tuhkat?

Luin artikkelin, jossa kerrottiin, että  Usassa järjestetään huutokauppa, minkä myyntilistalla ovat muun muassa kolmisenkymmentä vuotta sitten kuolleen kirjailija Truman Capoten tuhkat. En tiedä, antaisiko Suomessa lainsäädäntö moiselle edes periksi ja vaikka antaisi, kukaan tuskin ostaisi edesmenneen kirjailijan tuhkia.

Ja kyllä itseäni arveluttaisi ostaa kenenkään tuhkia, vaikka Truman Capote taas luonteensa mukaisesi pitäisi tuhkiensa huutokauppaamista viihdyttävänä. Onneksi meidän ei niin kuuluisien ei tarvitse pelätä tuhkiemme huutokauppaamista. Meidän jäljelle jäänyt kuoremme halutaan yleensä saada mahdollisimman nopeasti ja usein myös edullisesti elämästämme todellisuudesta pois.

Usassa julkkiskulttuuri on aivan eri luokkaa kuin meillä Suomessa. Tähtien melkein kaikki koskettama on arvokasta myyntitavaraa. Jopa tähtien ruuminavauskuvat leviävät yleensä julkisuuteen. Hautajaisissakin otetaan tähdestä kaikki irti. Muistaakseni kuolleesta Elviksestä joku onnistui nappaamaan kuvan ja myi sen sitten lehdille.

Me muut katoamme yleensä sitten, kun meidät viimeiseksi muistava ihminen kuolee, mutta julkisuuden ihmisten elämä muuttuu usein arvokkaammaksi heidän kuoltuaan. Siksipä heidän esineitään ja ilmeisesti myös tuhkia myydään huutokaupoissakin.

Jotkut tunnetut ihmiset jopa ovat näytteillä julkisesti kuoltuaan vuosikymmeniä, kuten Leninille on käynyt. Faaraot sentään muurattiin omaan rauhaansa pyramidiin, mutta haudanryöstäjiä eivät pyramiditkaan pidätelleet. Jopa Charles Chaplinkin kaivettiin haudastaan lunnasrahojen toivossa.

Elämämme on lyhyt. Ehkä palanen historiaa ja ikuisuutta halutaan säilyttää tunnettujen vainajien kautta jopa niinkin, etteivät he pääse edes haudan lepoon. Ja oma asiansa on tietenkin se, että tunnettujen ihmisten haudat eivät lakkaa koskaan kiehtomasta eläviä, kun taas tuntemattomien vainajien haudan tyhjentämistä ei malteta odottaa, jos kukaan ei maksa enää hautapaikkaa.

Sellaista elämä on kuolemankin jälkeen. Joku muistetaan, toisia ei.