Joulukuun lyhyitä ajatuksia
- Kovasti oli Linnan juhlissa edustavia neitejä ja rouvia. Osalla rinnatkin roikkuivat ulkona. Mutta ei ole Jennin voittanutta. Ja jotkut marssivat itsenäisyyspäivänä. Niitä taitaa harmittaa kun eivät päässeet tappelemaan. Ja itsenäisyyspäivä tuntui pyörivän sodan ja sotaveteraanien ympärillä. Siirrytäänkö tulevaisuuteen? Maamme kohtalo kun saattaa taas olla synkkä.
- Teatteri-ilta päättyi sairaalaan.
- Suomalaiset pojat ovat Pisa-tutkimuksen mukaan menossa pohjaa kohti. Silti väitetään, että tyttöjä suositaan koulussa. Mitä tehdä pojillemme?
- Miksi sijoittajat nauravat Leijonan luola-sarjassa keksijöille?
- Superjohtajat treenaavat alituiseen ja nukkuvat vain neljä tuntia yössä. Miksi heistä ei kuitenkaan pidetä niin paljon kuin entisaikojen pulleista, kiukkuisista ja itsevaltiaan elein käyttäytyvistä patruunoista?
- Miksi ihmiset eivät hymyile?
- Joukkosurmien syyksi epäillään syrjäytymistä, mutta sadat tuhannet syrjäytyneet eivät silti tapa. Voiko ihminen tappaa, koska on vain sekaisin.
- Time-lehti valitsi Donald Trumpin vuoden henkilöksi. Häntä ei oikein jakseta enää vihata. Suomessa.
- Luen taas kaunokirjallisuutta. Se on merkki paremmasta.
- Minulla riittää taas ideoita kaikesta. Sekin on merkki paremmasta.
- Liityin instagramiin. Se on mielenkiintoisempi kuin Twitter, joka on viisastelijoita varten. On rauhoittavaa vain rullata kuvia ja tykätä niistä. Kuin pieni lapsi palikoidensa kanssa.
- Koska elämämme loppuu ja elämme sosiaalisessa mediassa silti.
- Mitä vähemmän dokaa, sitä siedettävämmältä maailma tuntuu.
- Kun päästää irti, sitä siedettävämmältä maailma tuntuu.
- Voi olla mahdollista, että kaikki on mahdollista, jos jaksaa uskoa, että kaikki tai edes vähä on mahdollista, vaikka turpiin tulee.
- Kunnioitusta ei tarvitse muilta, jos ei välitä kunnioituksesta muiden taholta. Muut saavat ajatella sinua siksi, miksi luulevat sinun olevan. Totuutta he eivät tiedä.
- Ihottumani on paremmassa kunnossa puoleentoista vuoteen.
- Painajaiset saisivat jo loppua.
- Kaipaan kovasti jotain. En vain voiko se olla mahdollista.
- Pimeys ei ihmisiä lannista. Se on toivottomuus, mistä ihmiset kärsivät.
- Teatteri-ilta päättyi sairaalaan.
- Suomalaiset pojat ovat Pisa-tutkimuksen mukaan menossa pohjaa kohti. Silti väitetään, että tyttöjä suositaan koulussa. Mitä tehdä pojillemme?
- Miksi sijoittajat nauravat Leijonan luola-sarjassa keksijöille?
- Superjohtajat treenaavat alituiseen ja nukkuvat vain neljä tuntia yössä. Miksi heistä ei kuitenkaan pidetä niin paljon kuin entisaikojen pulleista, kiukkuisista ja itsevaltiaan elein käyttäytyvistä patruunoista?
- Miksi ihmiset eivät hymyile?
- Joukkosurmien syyksi epäillään syrjäytymistä, mutta sadat tuhannet syrjäytyneet eivät silti tapa. Voiko ihminen tappaa, koska on vain sekaisin.
- Time-lehti valitsi Donald Trumpin vuoden henkilöksi. Häntä ei oikein jakseta enää vihata. Suomessa.
- Luen taas kaunokirjallisuutta. Se on merkki paremmasta.
- Minulla riittää taas ideoita kaikesta. Sekin on merkki paremmasta.
- Liityin instagramiin. Se on mielenkiintoisempi kuin Twitter, joka on viisastelijoita varten. On rauhoittavaa vain rullata kuvia ja tykätä niistä. Kuin pieni lapsi palikoidensa kanssa.
- Koska elämämme loppuu ja elämme sosiaalisessa mediassa silti.
- Mitä vähemmän dokaa, sitä siedettävämmältä maailma tuntuu.
- Kun päästää irti, sitä siedettävämmältä maailma tuntuu.
- Voi olla mahdollista, että kaikki on mahdollista, jos jaksaa uskoa, että kaikki tai edes vähä on mahdollista, vaikka turpiin tulee.
- Kunnioitusta ei tarvitse muilta, jos ei välitä kunnioituksesta muiden taholta. Muut saavat ajatella sinua siksi, miksi luulevat sinun olevan. Totuutta he eivät tiedä.
- Ihottumani on paremmassa kunnossa puoleentoista vuoteen.
- Painajaiset saisivat jo loppua.
- Kaipaan kovasti jotain. En vain voiko se olla mahdollista.
- Pimeys ei ihmisiä lannista. Se on toivottomuus, mistä ihmiset kärsivät.
Kommentit
Lähetä kommentti