Lokakuu Pärnun maantiellä (runo)

Sateinen lokakuu Pärnun maantiellä.
Minä ajan kanssasi eteenpäin.

Molemmat olemme väsyneitä.
Emme nukkuneet,
vaikka äitisi ravitsi meitä.

Minua on hoidettu haavoihini
ja myös minä hoidan sinua.

Tie katoaa välillä silmistäni,
toisella katson sinua.

Meidän matkamme käy sinne,
missä joskus olit.

On hyvä tuntea sinut,
torailumme seasta kuultaa
jotain todella arvokasta.