Miksi hylkäät lapsesi, Suomi?

Mistäs sitä kirjoittaisi? Kannattaa aina aloittaa siitä, mikä vituttaa eniten. Eniten vituttaa Koskelan-murhakeissi. Tapaus paljastuu hetki hetkeltä julmemmaksi kiusaus- ja nöyryytystarinaksi. Se voisi olla kuin keskitysleirin sadistisen vartijan tekoisia, mutta ei, aivan tavalliset suomalaiset 16-vuotiaat tekijöinä.

Taas vaaditaan lastensuojelulle resursseja, mutta tässä tapauksessa lastensuojelua ei tuntunut vain kiinnostavan. No. Aika näyttää, saavatko he edes sakkoja toimistaan. Pikku-Erika kuoli prinsessakruunu päässään, Koskelan uhri taas tekijöiden kuset päällään. 

Suomessa on aina haluttu kääntää selkä ja ei puuttua mihinkään, kun väkivallasta ja kiusaamisesta on kyse. Varsinkin jos uhrina on mies. Muutos pitäisi lähteä ihmisistä itsestään. Ei vain viranomaisten toimilla. 

Taannoin aamu-tv:ssä haastateltiin miesten kohtaaman väkivallan tutkijoita.Naistoimittaja tuskin malttoi odottaa, että pääsi kääntämään keskustelun naisten kohtaamaan väkivaltaan. Aihe kun on ollut yleisen keskustelun ja median lempilapsi. 

Huvittavimmillaan tämä näkyy siinä, kun elokuvista pitäisi kuulemma poistaa kohtaukset, joissa naisia pahoinpidellään henkisesti ja fyysisesti. Eli tervemenoa sitten Huojuva talo ja monet muut elokuvat.

Totuus kuitenkin on, että miehet päksivät eniten toisiaan ja todennäköisemmin turpaansa saa mies. Koska tahansa, missä tahansa. Muistan itse nuoruudestani, että väkivallan ja nöyryytyksen kulttuuri asuu syvässä Suomessa jatkuvina turpaanvetouhkauksineen ja yleisen väkivallan pelon roikkuessa koko ajan fyysisesti heikompien poikien yllä. 

Ehkä tämän Koskelan tapauksen jälkeen tämäkin homma otettaisiin vakasvasti. En vain usko.