Lumeton talvi kaipausta täynnä (runo)

Kevätaurinko on armoton
pimeälle mielelle

Se työntää valoa väkisin
sitä ei kaivata
jotkut sanovat sitä onneksi
toiset eivät sitä kestä

Sanoit, ettei sinun sieluasi voi viedä
minun veit
sieluni on kadonnut
sinun on vapaudessa
jossain mitä en tiedä

Etsin sinua sen jälkeen kun pakenit
kärsin ja korvennuin

Ilman sinua
elämä minusta
paennut
norsunluisen ihosi
korpinmustien hiuksiesi jälkeen

Lumeton talvi
kaipausta täynnä