Teatteriarvio: Helsingin kaupunginteatteri: Aleksi Suomesta: Kun tuskaa ei pääse pakoon

Mainos.  Lippu saatu Helsingin kaupunginteatterilta. Mielipiteet ovat omiani.

Aleksi Lysander tuli monelle tutuksi Tuomas Kyrön kirjasta. Lisäksi hän esiintyi myös tv-haastatteluissa. Hänen maallinen taipaleensa päättyi Ukrainan sodassa 2024. Taustallaan hänellä oli kokemusta myös muukalaislegioonasta. Yhdessä kovimmista.

Helsingin kaupunginteatterissa pyörii nyt näytelmä Kyrön kirjaan pohjautuen. Itse näin näytelmän tarinanana tuskasta ja kuinka päätös kävellä kuolemaa kohti, auttaa peittämään tuskaa. 

Vaikka ei se häviäkään mihinkään. Ihminen ei olekaan usein niin kova kuin luulee. Varsinkaan jos on haavoitettu jo lapsena.

Pidin myös näytelm'n pyörivästä katsomosta ja minimalistisen toimivasta valo- ja äänimaailmasta. Pienellä näyttämöllä kaksi näyttelijää riittivät pitämään jännitettä yllä, vaikka Aleksin kohtalo tiedettiinkin. 

 
Ari-Pekka Lahti, dramatisoija, kertoo käsiohjelmassa olevansa siviilipalvelusmies ja tekstissä puhuvatkin tukahdetut tunteet, eikä räiskintä. Tuskin pienellä näyttämöllä muu olisi toiminutkaan. Aleksi ehti myös itse osallistua näytelmän tekoon.

Roderick Kabanga Aleksina ja Eetu Känkänen kertojan ja omantunnon välimuotona vetivät roolinsa ammattimaisen onnistuneesti. Tarinahan ei ole pelkkää sotaa vaan myös Aleksin kokemuksia rasismista pikkukylässä Oulun liepeillä. 

Ei ihme, että hän ei erilaisena oikein tuntenut kuuluvansa mihinkään. Sotakokemukset lopulta lisäsivät psyykkisiä oreita.

Tämä näytelmä kuuluu niihin näytelmiin, jotka paranisivat useammalla katselukerralla että ehtisi keskittyä nyansseihin paremmin.  En muista tämän tyyppistä näytelmää edes nähneeni.

Tämän tyyppistä näytelmää ei ole varmasti ollut helppo saada toimimaan lavalla. Nykyhetki ei ole se helpoin. Eikä todellinen henkilö taustalla. Ja jonka ammattina sattuu vielä olemaan sotiminen. Varsinkaan kahdella näyttelijällä. 

Aihehan on arkakin, varsinkin jos itsellä on käsittelemättömiä traumoja ja tuskaa ollut elämässä. Sitä tuskaahan kun ei pääse åakoon.