Kirja-arvio: William S. Burroughs - Hämy: Dekadenssia Mexico Cityssä

 

William S. Burroughsin Hämy ei ole millään mittareilla tuore kirja. Kuolihan kulttikirjailija itsekin jo 90-luvulla. Hämyn hän kirjoitti jo 40-luvulla ja se julkaistiin vasta 1985 nimellä Queer. Jostain käsittämättömästä syystä se on suomennettu Hämy.

Syykin kirjan panttaamiseen on selvä. Sen päähenkilö, William Lee, on varsin avoimesti homo. Kaikki muutkin kirjan hahmot ovat vähintäänkin biseksuaaleja. Moista ei tietenkään voinut julkaista ennen vapaampia aikoja.

Lee ei ole mikään miellyttävä hahmo (eikä muutkaan kirjan hahmot), hän on niljakas vanhempi mies, joka pakkomielteen omaisesti metsästää nuoria poikia. Eritoten hän iskee silmänsä Allerton-nimiseen nuoreen mieheen, joka kyllä antautuu Leelle, mutta ei sielullaan. Ja sekös kismittää miestä. 

Kirjan Meksiko-kuvaus on oivaa kerrontaa. Mexico City on yhtä korruptoitunut ja limainen kuin päähenkilö itse. Sinne paenneet amerikkalaiset ovat kotimaassaan olleet enemmän tai vähemmän ongelmissa. Leen monologit ovat kirjan suola, jossa Burroughs irroittelee olan takaa. 

Kirjan imu lopahtaa pahasti loppua kohden, kun Lee aloittaa Allertonin kanssa tarkoituksettoman odysseian Equadoriin. Kirjassa on myös nykypäivän lukijan silmään särähtävää rasismia ja fantasiointia. Ehkä tämä kirja menee kohta uudestaan kaappiin.

Mutta kyllä Burroughsin fanit tämänkin kirjan imaisevat sisäänsä. Kirjahan pohjautunee Burroughsin omiin kokemuksiin Meksikossa ja Latinalaisessa Amerikassa.