Nykyajan torpparit

Olen monesti aiemminkin kirjoittanut, että on se kumma, kun ajat muuttuvat, mutta tietyt asiat vain muuttavat muotoaan.

Ennen nimittäin käytettiin vuokratyövoimaa huonoin työehdoin aivan niin kuin nykyisinkin. Kaikkihan muistavat torpparit, nuo työteliäät vuokraviljelijät, joilta isäntä saattoi ryöstää miten tahtoi. Tosin torpparithan olivat vuokraviljelyjärjestelmän kermaa. Loiset ja mäkitupalaiset olivat niitä varsinaisia mierolaisia. Heillä nimittäin ei ollut lainkaan maata, vain ainoastaan asunto työtä vastaan.

Nykyisin torpparin virkaa hoitavat henkilöstövuokrausyritysten työntekijät. Huonoin työehdoin ja epävarmalla työsuhteella. Se on sitä samaa epävarmuudessa pitoa kuin torppareillakin. Kun ei ole liian turvallinen olo, niin pysyy ruodussa.

Olen seurannut läheltä erään vuokratyöläisen arkea kaupan alalla. Vuoroja annetaan niin kuin sattuu, työ pitäisi osata muutaman tunnin opastuksella ja sopimuksesta pääsee irti vasta suoritettuaan tietyn tuntimäärän, jos henkilön vuokrannut yritys haluaisi vakinaistaa työntekijän.

Hetkinen, tämähän kuulostaa suorastaan vanhalta kunnon torpankontrahtilta, tosin nämä nykyajan vuokratyöläiset edes saavat taloetua kaupan päälle.

Eräässä tv-ohjelmassa eräs ulkomaista työvoimaa vuokraavan henkilöstövuokrausyrityksen edustaja kehui vuokratyövoimabisneksen olevan seuraava rahantekobisnes. Ja mikä olisikaan rahaa takoessa, sillä ulkomaalaisten keikkatyöläisten on lähestulkoon mahdotonta työllistyä Suomen työvoimamarkkinoille. Ja palkat luonnollisesti heikommat kuin suomalaisilla työntekijöillä.

Suurin pelko on, että tulevaisuudessa entistä enemmän palkataan työvoimaa jonkun yrityksen tytäryhtiönä toimivan henkilöstövuokrausyrityksen kautta. Sillä saataisin mukavasti kustannuksia alas. Sehän tuntuu nykyisin olevan monen yrityksen ja yhteisön toiminnan peruslähtökohtana. Henkilöstön hyvinvointi on monen kunnan, yhteisön ja yrityksen arvolinjauksissa.

Se vain toteutuu valitettavan harvassa.