Katsele kuolemaa kasvoihin

Viikon tv-uutinen taisi olla Ylen suunnittelema sarja kuolevista ihmisistä. Olen käsittänyt, että kiinnostuneita jo onkin jakamaan oman kuolemansa. Mitä yleisönosastokirjoittelua on seurannut, niin yleisön mielipiteet ovat puolesta ja vastaan.

Osa on käsittänyt ohjelman tosi-tv-sarjaksi. Tai ainakin on halunnut käsittää. Kyseessä taitaa olla kuitenkin dokumentaarinen sarja. Jos ohjelma nyt toteutuu, niin hyvää asiassa on se, että sarjan tekee Yle, eikä joku kaupallisista kanavista. Ei ole sitä vaaraa, että aihetta lähdettäisiin kaupallistamaan. Rohkea veto Yleltä kyllä. Jokatapauksessa ohjelma perustuu hollantilaiseen formaattiin. Hollannistahan se BB:kin taisi lähteä.

Oma mielipiteeni on, että ei sarja kuolevista ihmisistä välttämättä huono asia ole. Jos se tuo kuoleman vähän lähemmäksi ihmisiä. En nyt tarkoita sitä, että kuoleman pitäisi olla jokapäiväinen osa elämäämme. Vaikka se kyllä sitäkin on. Kuolema kuuluu elämään siinä missä eläminenkin. Kuolema on pelottava asia, ainakin sitä ennen kun sen on joutunut kohtaamaan.

Mutta lähtisinkö itse tekemään omasta kuolemastani jonkin tason "viihdettä" televisioon edes dokumentaarisessa mielessä. Enpä taitaisi, itse haluaisin kuolla jos se suinkin mahdollista on niiden ihmisten keskellä, jotka ovat minulle tärkeitä. Itse haluaisin kokea kuoleman intiiminä tapahtumana, jossa siirrytään toiseen todellisuuteen. Mikä se sitten onkaan, jos onkaan.

Kuolemassa on vaikeinta sen kohtaaminen. Oli kyse omasta kuolemasta tai jonkun muun. Herkimmät ihmiset tuskin katsovat televisiosta kenenkään kuoleman tekoa.

Oma suhtautumiseni kuolemaan on muuttunut työn puolesta. Työn kautta kun tulee käytyä vanhainkodissa, joissa näkee, että kuolema kuuluu elämään ja on itse asiassa helpotuskin. Vanhat ihmiset harvoin edes pelkäävät kuolemaa. Muistan kun kerran haastattelin erästä 100-vuotiasta. Hän sanoi eläneensä hyvän elämän ja olevansa jo valmis lähtemään. Ehkä kuolemaa pelkäävät enemmän nuoret ihmiset, joille kuolema on vielä kaukainen asia.

Ja toisaalta jos ajattelee ei oman kuoleman myymisessä sinänsä uutta ole. Sitähän jotkut julkkiksetkin ovat tehneet. Tosin kai enemmän tai vähemmän omasta tahdostaan. Niin ja, jos nyt oikein ajattelee, niin onhan kuolevista ihmisistä aiemminkin tehty dokumentaarisia ohjelmia, jos ei nyt ihan sentään sarjaa.

Ai niin, sitten "kuolemanvakavista" aiheista vähemmän vakaviin. Ensimmäistä kertaa koin olevani turistinähtävyys haastattelua tehdessäni perjantaina, kun italialaiset opiskelijat tapittivat minua samaan aikaan kun yritin tönkköenglannilla tehdä haastattelua.

Parhaillaan kuuntelen Harry Nilssonin kokoelmaa. Harry Nilsson kuuluu niihin hyviin ja valitettavasti unohdettuihin 70-luvun lauluntekijöihin. Tietääkö moni, että Without you-biisi on hänen tekemänsä. Eipä taida.