Apocalypto

Eilen katselin Mel Gibsonin Apocalypto -elokuvan. En muista vähään aikaan nähneeni yhtä näkemyksellistä ja vaikuttavaa elokuvaa. Ei ihme, jos Gibson ajautuu kärhämiin julkisessa elämässään tuon tuosta, jos tätä nykyä tekee noin näkemyksellisiä ja intensiivisiä elokuvia kuin Apocalypto. Historiallisista elokuvista olen pitänyt, mutta yleensä niillä on paha tapa olla liian pömpöösejä. Vähän samanlaista intensiteettiä oli myöskin hiljattain katsoneessani Master and Commander-elokuvassa, jota tähditti aina yhtä hyvä Russell Crowe.

Elokuva kertoo Maya-kulttuurin viimeisistä päivistä nykyise  Meksikon alueella. Jotain elokuvan aiheeseen ja autenttisuuteen perehtymisestä kertoo Gibsonilta se, ettei siinä ole käytetty lainkaan tietokonetrikkejä ja elokuva näytellään maya-kielellä. Tietokonetrikit kun alkavat menettä tehoaan ja tuntuvat pelkästään jo tylsiltä. Mutta sehän yleensä vain sen takia, ettei tarvitse syöttää ja juottaa avustaja-armeijaa.

Tarina kertoo miehestä, jonka kotikylä tuhotaan ja jonka kohtalona tulisi olla ihmisuhri mayojen ihmisuhrimenoissa. Tietenkään näin ei tapahdu, vaan mies haluaa selvitä ja pakenee takaa-ajajat kintereillään palatakseen perheensä luokse. Kuulostaa hyvin amerikkalaiselta elokuvalta omalla tavallaan, mutta mistään lippu kädessä riehumisesta elokuvassa ei ole kyse. Lopussa odottavatkin uudet lopunajat, kun espanjalaiset rantautuvat maihin. Hyvä tarina ja elokuva.

Laajemmassa mittakaavassa elokuva kertoo siitä, miten yhteiskunta ajautuu pahuuteen, sortoon ja mielipuolisuuteen kun kulttuuri rappeutuu. Mayojen tapauksessa muutosta haettiin ihmisten uhraamisella. Se on helppo tuomita meidän yksilöajattelullamme, mutta emme enää tiedä, miten mayat ajattelivat ja mistä heidän ajatusmaailmansa sai alkunsa. Kun enemmälti ei jäänyt jälkeen kirjoitus- ja laskutaitoisilta mayoilta kaiken tuhon jälkeen.

Maya-yhteiskunta oli monessa suhteessa edistynyt yhteiskunta aikanaan. Sillä oli kukoista maanviljelys, tiede ja taide. Silti se rappeutui sisältäpäin, ajautuu nälkään ja epäjärjestykseen. Ja nyt Mayojen jälkeläiset elävät viidakossa, siitä mistä lähdettiinkin. Sinänsähän espanjalaiset vain viimeistelivät kansan tuhon.

Lopun ajan valtakuntia riittää muitakin. Samanlaiseen pahuuten ja tuhoon loppui Saksan kolmas valtakuntakin ja Rooman valtakunta. Väkivallalla ja sorrolla kun ei voi kaikesta huolimatta loputtomiin hallita. Lopun ajan ennustajia riittää, yleensä ne liittyvät uskonnollisiin kultteihin. Toisaalta ihmisiä kiehtoo lopun ajan ennustajat, kuten Nostradamus. Loppujen lopuksi kyse on merkkien tulkitsemisesta ja uskosta, enemmän kuin todellisuuden tapahtumista.

PS. Tämän päivän Hesarissa oli  hyvä kuvasarja amerikansuomalaisten elämästä. Olen itse aina joskus pohtinut, miten rohkeaa on oikeastaan muuttaa johonkin toiseen maahan. Varsinkin joskus 1900-luvun alussa. Suomalaissyntyisiäkin kuitenkin asuu Amerikassa yli 600 000 tuhatta.  Moni pettyi, mutta moni löysi sellaisen tulevaisuuden mitä ei Suomesta löytynyt. Eikä löydy Suomesta nykypäivänäkään, ellei täytä tiettyjä reunaehtoja.

Minneköhän sitä itse muuttaisi? Amerikkaan taitaa ainakin olla tätä nykyä vaikea päästä, vaikka siirtolaisten maan onkin. Voisin muuttaa siirtolaiseksi vaikka jonnekin tuuliselle Atlantinsaarelle.Joskus aikanaan myös Uusi-Seelanti kiehtoi. Taidanpa pysyä kuitenkin toistaiseksi Suomessa, kun kuitenkin pidän Suomesta kaikkinen vikoineenkin.

Siirtolaisuus on muuttunut sekin tulosvastuulliseksi. Tätä nykyä siirtolaisen tulee olla jo mielellään hyvin koulutettu ja kielitaitoinen. Kuinkahan moni suomalainen sitä oli Amerikkaan lähtiessään torpan viidentenä poikana. Suomalaiset pärjäsivät silkalla sitkeydellään ja työteliäisyydellään. Ja tulivat kuulemma inkkareiden kanssa toimeen, kun jäyhiä olivat molemmat.

Mukava muuten, että tv-kakkonen on näyttänyt nyt kesällä Teuvo Tulio-elokuvien sarjaa. Teuvon elokuvissa kun mikään melodraama ei ole vierasta. Kaikki kurjuudet ja rakkauden ylistys yhdessä elokuvassa.

Huomenna lähdenkin sitten Heinävedelle. Viimeinen lomaviikko alkaa samalla. Kuulostaa kuluneelta, mutta kyllä kuukausikin voi mennä nopeasti, kun saa tehdä kerrankin mitä haluaa ja mistä pitää. Olen saanut kirjoitetuksikin, laittelen parhaimmistoa, kun palaan takaisin.

Parhaillaan kuuntelen Bo Diddleytä. Bo sai kuolla vailla huomiota vähän aikaan sitten, vaikka Diddleylle rock on paljon velkaa käyttämistään riffeistä ja tyylistä.