Elämä on aika uusvanhaa hommaa



Elämä on aika uusvanhaa hommaa, se tuli tässä huomattua. Niin, tai popsahti mieleen, kun sain läksiäislahjaksi erään työnkaverin lähtiessä vanhoja kunnon Fazerin perinteisiä karkkeja. Pussista löytyi niitä vanhoja kunnon jääkarhu ja kiss-kiss-karkkeja, joista monet sisarusparvet kävivät 80-luvulla kiivaita yhteenottoja.

On hyvä, että yritykset ovat oivaltaneet nostalgian voiman muussakin kuin musiikissa ja vaateteollisuudessa. Näillä aloillahan kaikki kierrätetään tasaisin väliajoin. Karkeista kun tulee ainakin lapsuus hyvällä tavalla mieleen jokaiselle, oli lapsuus ollut sitten millainen tahansa. Mikä olikaan elämässä parempaan kun karkit ja letut kylmän maidon kanssa. Ja uusvanhoilla mielikuvalla paljon kyllä myydäänkin. On perinteistä leipää ja isoäidin leivonnaisia ja vaikka tulitikkujakin. Eikä siinä mitään pahaa ole. Päinvastoin. Jos vanhasta tulee turvallinen olo, niin sehän on hyvä juttu.

Joitakin tuotteita on jäänyt erityisesti mieleen. Esimerkiksi sipulitee-makkaraa ei tunnu enää mistään löytävän. Ennen sitä ostettiin joka kaupasta löytyviltä lihatiskeiltä ja pyydettiin vielä roippeetkin mukaan. Eskimo-jäätelö ja sitten ne sellaiset helmikarkit ovat jääneet mieleen kanssa. Ja se punainen jaffa. Ja muitakin joita en nyt muista.

Ja vanhat nimetkin ovat kovasti ajanhenkeä. Eipä tarvitse kuin lehteä vilkaista, niin ristiäisosastolla ei muuta olekaan kun Marttaa, Selmaa ja Einoa yms. nimiä. Omassa lapsuudessa vastaavat nimet omaavat lapset olisi kiusattu varmaan hengiltä. Mutta nimet, jos mitkä, ovat trendialttiimpia asioita. Aika vähän mielikuvitusta vaan tuntuu olevan, kun aina annetaan samoja nimiä eri aikoina.

Mutta pystyykö menneen vuosikymmenen luoda uudelleen omalle aikakaudelleen. Sitähän yritettiin elokuvassa Goodbye Lenin, jossa Itä-Saksan aikaa elänyt nainen heräsi koomasta uudessa yhtenäisessä Saksassa. Mitenkähän me voisimme turvata Kekkosen aikaa eläneen hyvinvoinnin, jos hän heräisi koomasta?

Ainakin täytyisi sulkea neljän seinän sisään, eikä laskea ulos. Ongelmallisinta olisi varmasti löytää tuoretuotteita. Kirpparilta hyvällä tuurila muuta löytäisikin. Makkaroita kun ei kääritä enää paperiin vaan muoviin ja Arvi Lindkin on poistunut ruudusta ja monia muita pikkuyksityiskohtia. Lisäksi ihmisten mielipiteet ovat muuttuneet nuosta ajoista. Ja ennenkaikkea suhtautuminen toisiin ihmisiin. Sekä hyvässä että pahassa. Viisainta olisikin pyörittää salaa videoilta vanhoja uutispätkiä, jossa Kekkonen hiihtää ja kalastaa.

PS. Kuuntelin nyt Salmen Vesan Asfalttigolgata-levyn. Hyvän levyn on tehnyt kolmessa päivässä. Huomaa, että Vesa on kirjoittajia, sillä harvoinpa sitä kuuntelee levyä enää niin, että lukee samaan aikaan sanoja. Tykkäsin Vesan vahvasta äänestä ja siitä, että tarinat ovat niistä laitapuolen kulkijoista. Ehdoton suosikkini on, kun ralleista pidän, biisi Tattarisuo. Lisäksi mieleen jäi erityisesti Ehkä sä rakastat mua-biisi.

Ainakin joku on osannut tehdä blogistaan ilmiön. Tämä Teppo M, on jo julkaissut sadan naisen isku-urakastaan kirjan ja nyt on elokuvasopimuskin plakkarissa. Pitäisi kai itsekin unohtaa blogissa vaahtoaminen ja keksiä joku myyvä teema. Olisi kyllä kivaa elää pelkällä blogin kirjoittamisella.

Kävin taas levy- ja kirjaostoksillakin. Ostin lintukirjankin, kun siivekkäät ovat alkaneet kiinnostaa taas sitten lapsuuden. Lisäksi mukaan tarttui Alexandre Dumasin Punainen Sfinksi ja Heinrich Böllin Mitähän siitä pojasta tulee? Levyjä ostin Carole Kingin Tapestryn ja Johnny Cashin My Mothers  Hymn Bookin. Eli tässä vaiheessa ollaan, että kuuntelen jo äitien hymnejä.

Ja Espanjasta tuli mestari. Oikeutettu mestari.

Kuulin äsken muuten radiosta, että Hollannissa saa pössytellä coffee-shopeissa marihuanaa, mutta ei tupakkaa. Just näin. Enpä ole enää edes yllättynyt.

En tiedä enää, onko kuntien työntekijöiden leipä enää vain pitkä ja kapea. Kova se ainakin on. Luin hiljattain, että jos kunnan työntekijä joutuu pahoinpitelyn uhriksi vapaa-ajallaan, ei hänelle makseta toipumisajalta palkkaa uuden työehtosopimuksen mukaan. Eli vaikka naisvaltaisella kunta-alalla perheväkivallan uhri. Lomaa ei saa edes päivänä, jolloin omainen kuolee. Niinpä. Ei kun töihin surun sekaisin.


Kommentit

Suositut postaukset