Rauhantekijä-Obama ja muita valheita

Nyt kun on tulvinut niin herkullisia uutisia, keskityn niihin mahdollisimman sekavasti, kuumetta kun pukkaa muutenkin heiveröiseen pääkoppaani.

Nobelin rauhanpalkinnon myöntäjiä höynäytettiin taas pahemman kerran. Muste ei vielä Obaman rauhanpalkintoperusteissa ole kuivunut, kun hän lisää joukkoja Afganistanissa. Tässä oli nyt se muutoksen airut. Ei muuta kuin Facebookiin liittymään Obaman faneihin.



Ok, mies mitä todennäköisemmin saa läpi Usan ikuisuustaistelun eli yleisen terveydenhuollon, mutta Afganistanissa ei tule käymään hyvin. Maata hallitsee aivan samanlainen nukkehallitus kuin Neuvostoliiton miehittäessä Afganistania. Ja epäilen, että Obaman sotaretki päättyy samalla tavalla. Usan on vain maa, jossa jokaisen presidentin tulee näyttää voimansa sotimalla jossain päin maailmaa. Al-Qaida ei oikein vaikuta enää todelliselta uhkalta.



Pommit räjähtelivät Venäjälläkin. Eikä kukaan tiedä, kuka sitä junaa pommitti. Venäjällä käydessä unohtaa helposti, että maassa on oikeita terroristeja. Moskovan reissua täytynee harkita kaksi kertaa.

Suomessa muuten kauhistellaan nyky-Venäjän sotilasparaateja, mutta uhoa riittää kotimaassakin. Talvisotahehkutusta seuraessa luulisi, että Suomi olisi voittanut sodan ja varustautuisi seuraavaa varten, olisi sotilasmahti ja vähemmän demokraattinen maa. Koululaiset oli eräässä lehtijutussa viety oikein suojeluskuntahenkeen harjoittelemaan haavoittuneen paarien kantamista.

Uho on suurta ja armeija saanee haluamansa aseet toisin kuin ennen talvisotaa. Uusi kansallismielisyys on huomattu myös yrityksissä. Veteraaneilla yritetään myydä sumeilematta vaikka mitä tuotetta, vaikka nämä "isänmaalliset" tarvittaessa sujuvasti tuotantonsa ulkomaille siirtävätkin.

Sveitsiläiset näyttivät olevansa demokratian mallimaa, josta kelpaa ottaa oppia. Maa nimittäin päätti oikein kansanäänestyksellä kieltää minariteettien rakentamisen. En varmasti itsekään kaipaa paljoa minariteetteja kotoisiin saloihimme, mutta uskonnonvapaus on sentään yksi Euroopan keskeisistä arvoista. Tosin Sveitsissä naisten äänioikeuskaan ei ole kovin tuore asia ja likaista rahaa on saanut viedä pankkeihin suojaan miten lystää sen kummempia kyselemättä. Ihmettelen, mistä Sveitsin maine maanpäällisenä paratiisina kumpuaa.



Sitten kotimaahan jälleen: Onneksi olkoon PMMP. Ansaitsitte Teosto-palkintonne. Ja oli kiva nähdä se säveltäjäkin vihdoinkin julkisuudessa, vaikka mies ilmiselvästi kärsi kameroiden edessä. Anna Abreu oli muuten vuoden googlatuin suomalainen. Hienoa, Anna kun on Vantaaltakin.

Ja Matti Vanhaseltakin tuli viimein fiksuja kommentteja. On ihme, että joku viitsii väittää Vanhaselle vastaan, että yli 3 600 euroa ansaitseva ei olisi suurituloinen. Kannatan kyllä Vanhasen ajatusta, että yli tuon ansaitsevien veroja korotetaan. Populismia tai ei.

Vihdoin saatiin myös se Tarja Halonen niistä EU-kokouksista. Tiskiin menevien lautasten määrä vähenee vihdoin yhteen. Eihän sinne kokouksiin raahata Ruotsin kuningastakaan, vaikka on muodollinen valtionpäämies. Niin presidenttikin on. Usko nyt Tarja jo, että pääministeri johtaa maata.

Hesarista olemme saaneet lukea jo kotvan heidän uudistuneesta lehdestään. Minusta uudistus on mukiinmenevä. Jotenkin selkeämpi ja esim. yleisönosastokirjoituksia on enemmän. Minusta mainoksia ei ole enemmän tai ainakaan ne eivät hallitse, toisin kuin jotkut väittävät. Yleensä kun jokin instituutio uudistuu, herättää se aina vastarintaa. Juttuihin mielestäni Hesarin uudistus ei ole kummemmin vaikuttanut.

Tässä uusi suosikkini Chisu. Kaunis kuin enkeli ja laulaa kuin enkeli. Biisi sopii hyvin uutisteemaankin.