Jumala suojele jalkapalloa

Kuva: WikimediaCommons



Vaikka yleensä uhoan jättäväni kaikki urheilutapahtumat tv:stä väliin, niin kuin pääsääntöisesti teenkin, päätin hankkia itselleni viikonlopulla jalkapallon MM-kisatietoutta. Ostin oikein jalkapalloextran Iltasanomien mukana. Meinasi muuten mennä käsistä jo ennen kuin ehdin lukemaan, joten kiinnostusta kisoihin riittää.

Kaikesta kaivetaan ikävä ja negatiivisuus ensimmäisenä esiin. Näin teen itsekin. Jalkapallon MM-kisat järjestetään Etelä-Afrikassa. Kehitysmaata on syytetty rahan tuhlaamisesta kisoihin. Taatusti oikea mielipide, kun köyhiä maassa riittää.



Toisaalta kisat järjestetään ensimmäistä kertaa Afrikan mantereella, joten näyttämisen halu eurooppalaisille on kova. Afrikan ja Euroopan välejä kun hiertävät yhä vanhat siirtomaa-ajat. Uskoisin, että afrikkalaiset joukkueet haluavat kotimantereellaan lyödä eurooppalaiset myös pelikentillä.

Ja afrikkalaiset, jos ketkä, tarvitsisivat itsetunnon kohotusta onnistuneiden kisojen ja menestyksen avittamana. Vaikka kokonaisuutena Afrikka taitaa olla piristymään päin kiinalaisten tultua mantereelle hieromaan kauppaa.

Afrikkalaisille menestystä soisi kisoissa, vaikka edellisten mm-kisojen saavutukset eivät loppuottelupaikkaa ennusta. Perinteisesti afrikkalaisilta on puuttunut turnauskestävyyttä, yksilösuorituksista taas ei ole ollut pulaa. Kotikenttäetu eteläafrikkalaisilla on mahtava. Sama yleisön tuki ajoi aikanaan eteläkorealaiset lähes mitaleille omissa kisoissaan. Toivotaan, että muutkin afrikkalaiset joukkueet saisivat lisävauhtia oman mantereen kisoista.

Afrikkalaisten joukkueiden lisäksi sydämeni sykkii Slovenian joukkueelle. Sen verran paljon ihastuin maahan käytyäni maan pääkaupungissa Ljubljanassa. Joukkueen menestysmahdollisuudet ovat ikävä kyllä olemattomat. Minä kun en tunne pelaajia juurikaan, niin minun kannatukseni joukkuetta kohtaan rajautuu siihen, pidänkö kyseisestä maasta ja sen maajoukkueesta.

Jos Slovenia ei pärjää, niin kuka voisi olla pitämättä Brasiliasta tai Englannista. Saksalaisissa ihailen heidän työmoraaliaan kentällä. Saksalaiset eivät näyttele kentällä tai romahda tappioasemassa. Peli pelataan loppuun asti. Suurena Maradona-fanina toivon myös Argentiinalle menestystä.



Hyvin voin kuvitella näiden kaikkien suurten jalkapallomaiden joukkueiden paineet. En haluaisi olla huippufutaaja, kun miljoonat odottavat maaleja ja menestystä. Samalla pitäisi tulla toimeen muiden isojen egojen kanssa samassa joukkueessa. Parhaassa lykyssä, kuten Maradonan tapauksessa, myös valmentajan ego ylittää käsitettävän rajat.

Varmaa on, että näissäkin kisoissa tapahtuu yllätyksiä. Nousee maalikuninkaita lähes tuntemattomuudesta ja joku ennakkoon suuri tähti ei saa mitään aikaiseksi. Ennakkosuosikit romahtavat ja yllättäjämaita nousee jatkopeleihin.



Ensi lauantaina koko maailma pääsee ainakin hetkeksi kurjuudestaan ja muista huolistaan eroon tv-vastaanottimilleen viidakoissa, aavikoilla, preerioilla ja napapiirillä.

Jalkapallo kun yhdistää maailman edes hetkeksi.