Hysteerinen kansakunta, osa Japani


Joskus oli aika, että ainoat hysteerikot olivat teinitytöt kirkumassa rock-konserteissa. 1800-luvulla hysteriaa pidettiin peräti naisellisena paremmissa piireissä, mutta tämän päivän tiedonvälityksen maailmassa hysteriasta on tullut todellinen ongelma, joka tekee hoidettavista ongelmistakin mahdottomia ongelmia.


Viimeisin esimerkki joukkohysterian voimasta on ollut Japanin maanjäristys ja siitä seuranneet tragediat. Japanilaisten kärsimyksiä lainkaan vähättelemättä osa suomalaisista vaipuu hysteriaan joka kerta kun maailmalla tapahtuu jotain. Itse asiassa japanilaiset tuntuvat olevan vähemmän hysteerisia omassa maassaan kun täällä Suomessa Japanin tapahtumista.

Meitä suomalaisia pidetään kylmähermoisen jäyhänä kansana, joka ei pienestä elämöi. Totuus ei voisi olla kauempana. Olisi vaikea kuvitella, että nykyinen kansakuntamme kykenisi esimerkiksi kestämään viiden vuoden sota-ajan kuten menneisyydessämme on tapahtunut.


Nyt suurimmat hysteerikot ovat päälle kolmikymppisiä. Lehtien mukaan juuri päälle kolmikymppiset ostivat apteekit tyhjiksi joditableteista kuullessaan Japanin ydinvoimalatussahduksista.


Hullua kyllä, oma näppituntumani on, että hysteerisempiä ovat päälle kolmikymppiset koulutetut naiset, joilla mitä ilmeisemmin on yksi tai kaksi lasta. En väitä tietenkään, että kaikki. Mutta lehtien arviot vastaavat omia käytännön arviointejani hysteerikoista. Juuri mainitsemillani pitäisi olla parhain kyky arvioida median metodeja ja otsikoita, mutta he taitavat homman heikoiten. Mediassa on tapana lisätä uutisiin vähintäänkin ripaus dramatiikkaa lisää.


Näiden naisten hysterian syy on heidän hillitön halu suojella lapsiaan kaikelta pahalta, joka ei tietenkään tässä globalisaation ja pahoinvoinnin maailmassa ole mahdollista. Sama yltiösuojelemisen mentaliteetti on tosin levinnyt kaiken ikäisiin naisiin. Heillä on hillitön halu myös syyttää viranomaisia ja kaikkea mahdollista tästä pahasta, mikä maa päällään kantaa, jos heidän lapsensa eivät pääse naarmuitta aikuiseksi.


Sikainfluenssan jyllätessä tässä puolitoista vuotta sitten juuri he soittivat entiselle työpaikalleni ja vaativat minua kertomaan lapsilleen, miksi juuri he eivät saa heti rokotusta. Heille oli täysin turha selittää, että heidän tai heidän lapsiensa vuoro ei ole vielä. Hysteerikkojen on mahdotonta ymmärtää, että juuri kriisitilanteissa kaikki ei suju kuin vettä valaen, niinhän ei tapahdu enää normaaliaikoinakaan. Kriisitilanteen tunnusmerkki on juuri poikkeustilanne, mutta sellaista ei suvaita.


Tämä hysteerikkonaisten kehityskulku on sääli, sillä perinteisesti juuri perheenäidit ovat pitäneet Suomea pystyssä, miesten ryypiskellessä tai muuten vain itsesäälinsä vajotessa. Nämä vanhan kansan superäidit eivät hysteriaan vajonneet, vaan hammasta purren vetivät perhettä eteenpäin vaikka missä maanpäällisessä helvetissä.


Koska emme elä enää lintukodossa ja maailman katastrofit etenevät globaalisti median kautta sekunnissa Suomeenkin, ulkoministeriöstä on tullut myös yksi tärkeimmistä ministeriöistäimme. Vaikka en kuulu Alex Stubbin fanijoukkoihin, saamme kiittää häntä sujuvasta ja ymmärrettävästä kielenkäytöstä, jonka hän on juntannut ilmiselvästi virkamieskuntaansakin. Muistuu mieleen se takavuosien tsunami, jolloin ulkoministeriöistä oli vaikea edes tavoittaa ketään median eteen kertomaan kansalle, mistä kadonneita omaisiaan voi kysellä.

Olen myös pohdiskellut tätä tragedioiden arvottamista. Ei kestä montaa tuntia maailmalla tapahtuneesta jättionnettomuudesta, kun teksti- ja nettiviestit kiertävät ja kehotetaan sytyttämään kynttilöitä uhrien muistolle. Toisaalta kotimaassa kukaan ei viitsisi auttaa maassa makaavaa.


No, kukaan ei ole sanonut, että ihmisiä on helppo ymmärtää.

Kommentit

Suositut postaukset