Karjalan kunnailla

Nyt on vierähtänyt taas hetki, etten ole kirjoittanut tänne. Olin nimittäin reissussa loppuviikon Venäjän Karjalassa duunireissulla ja iltaisin ohjelman jälkeen viihdereissullakin, ja sen verran väsyneeksi pitkät matkat bussissa saivat, että on ollut väsynyt olo.

Eikä viimeisen illan liiat votkapaukut auttaneet asiaa. Venäjänmatkailu on todellakin kestävyyslaji muille kuin absolutisteille, suomalaisille miehille ja hyväkuntoisille. Joka tapauksessa hommat tulivat kuitenkin tehtyä.

Itse reissu oli mielenkiintoinen, kiertelimme vanhoja sota-ajan paikkoja. Eihän niistä tietysti kovin paljoa jäljellä ollut, mutta jotain kuitenkin. Kun jatkosodan alustakin on aikaa jo 70 vuotta, tietysti sopii toivoakin, ettei ainakaan räjähtämättömiä ammuksi loju jokapaikassa.



Kollaan taistelun muistomerkki oli muuten vuorattu Suomen poliisin eristysnauhalla. Millähän ilmeellä se oli sinne saatu. Roskainen muistomerkin ympäristö oli valitettavasti muutenkin. Ei ole kovin hyvin pidetty kunnossa. En tiedä, voisiko Suomen valtio jotenkin vaikuttaa asiaan. Onhan nämä kuitenkin, jos mitkä, historiamme tärkeitä muistomerkkejä.



Omaa viehättävyyttään hieman tai hieman enemmän ränsistyneessä Venäjän Karjalassa on. Muutama suomenkielentaitoinenkin jopa vielä löytyi. Hassua jotenkin ajatella, että luovutettu Karjalakin on joskus kuulunut Suomeen, sen verran eri maailmassa siellä nyt eletään.

Venäjän Karjala taitaa muutenkin olla Venäjänkin syrjäseutuja. Tiet olivat vain paikoin kunnossa. Potentiaalia alueessa olisi, metsiä ja nyt vainiolla olevaa peltoakin riittäisi viljelyyn. Toisaalta alueella on säilynyt luonto aika alkuperäisenä toisin kuin Suomessa, jossa miltei joka pläntti on tehokäytössä.

Tavallisessa ryhmämatkassa on puolensa, kaikki on järjestetty etukäteen, mutta kun lähtee tuntemattomien ihmisten kanssa reissuun, niin ei tiedä yhtään mitä odottaa. Minulla vieruskaveri suoraan sanottuna vittuili koko matkan enemmän tai vähemmän votkapäissään. Lopulta hermostuin oikein kunnolla ja minua on todella vaikea saada suuttumaan, mutta toisaalta reissulta löytyi todella mukava vantaalaisporukka, jonka kanssa kaverustuin ja he saivat oloni pääosin reissun ajaksi hyvälle tuulelle. Näinhän tämä menee.

Venäjän Karjalaan ei kyllä nirppanokkien kannata lähteä, sillä hotellit ovat Petroskoita lukuun ottamatta vähän mitä ovat. Aina ei kuumaa vettäkään saa ja mistään näppäristä hotellin avainkorteista on turha haaveilla. Aamupalat eivät ole mitään ruotsinlaivajättiannoksia vaan ilmeisen säästeliäitä. Palvelukin vaihtelee paikoittain, mutta useimmiten ystävällistä. Moni suomalainen voivottelee, että miksi siellä on niin ränsistynyttä ja moni paikka repsottaa, mutta ei se minua haitannut. En minä oletakaan olevan kuin vain yhden Suomen.

Venäjä on tunnettu kauniista naisistaan, varsinkin Petroskoissa poikamiehillä on vaikeuksia pitää silmiään kurissa.  Venäläinen nainen todellakin osaa pukeutua seksikkäästi ja naisellisesti. Sanotaan se nyt tässä vielä kerran, vaikka tiedän, että tätä on jo väsymykseen asti toitotettu.

Aunuksessa sattui hotellilla sellainen juttu, että minulle ilmeisesti yritettiin myydä elämäni aikana ensimmäistä kertaa seksiä. Täysin varma en ole, sillä venäjänkielentaitoni ei ole niin hyvä, että kovin hyvin kaikkea ymmärtäisin. Olin menossa jo syömään kun paikallinen minua hieman vanhempi, mutta viehättävä nainen, nappasi minut käytävältä.

Siinä sitten tanssittiin ja minä tietysti hölmönä suomalaisena luulin, että sehän on tainnut nyt tosissaan ihastua minuun, niin että syöminenkin jäi minulta väliin. No, totuutta ei koskaan tiedetä, sillä nainen katosi yhtä nopeasti kuin tulikin ja minä painuin jo suosiolla nukkumaan. Ehkä hän totesi, että minulla on joko liian vähän ruplia ja päässä liikaa votkaa, tai sitten tuo reppana haluaakin enemmän jutella kuin rakastella.

Minä tietysti uskon vetovoimaani. Heh.

Voisin kyllä hyvin kuvitella käyväni vielä joskus myöhemmin Venäjän Karjalassa uudestaan pienemmällä porukalla ja omalla autolla. Mutta saa nyt nähdä.

Tämä kuva on Sortavalasta. Kaupungissa on säilynyt mukavasti myös 30-luvun puisia suomalaisrakennuksia.