Pelkoa ja inhoa Norjan tapahtumien jälkeisessä Suomessa

Tässä on nyt taas useampi päivä vierähtänyt, etten ole kirjoittanut tänne. On ollut sellainen olo, ettei jaksa vääntää jostain pikkuasiasta tämän Norjan homman jälkeen.

Joukkomurhan jälkeen tapahtui juuri niin kuin ajattelinkin Suomessa tapahtuvan. Uhrit unohtuivat suomalaisilta poliitikoilta pian, kun alkoi poliittisten irtopisteiden ja kumma kyllä suomalaisten syyllisten etsintä. Vaikka tällä hetkellä näyttää varsin selvältä, että tämä Norjan ampuja toimi yksin. Toki hänellä oli verkostoja samalla tavalla ajatteleviin netissä, mutta tekonsa hän teki yksin.

On hieman tragikoomista, miten joka kerta joukkomurhan jälkeen netistä tehdään joku Ilmestyskirjan peto, joka on täynnä vihaa ja kostoa ja tuhoa ajattelevia ihmisiä. Niitäkin toki löytyy, mutta niin löytyy elämästä ylipäätään. Netti on elämänkirjo ja sieltä löytyy myös paljon hyvää ja asiallisia mielipiteitä sekä kirjoittajia.

Erkki Tuomioja jopa vaati, että nimimerkit tulisi netistä kieltää. Minusta netissä tulee saada kirjoittaa nimimerkillä, mutta siinä suhteessa olen samaa mieltä monen muun kanssa, että jos mielipiteet menevät koviksi, niin silloin tulisi olla rohkeutta kirjoittaa omalla nimellään, jos arvostelee avoimesti muita.

Ihme kyttäämistä olisi myös tämä, että kuka on tuominnut Norjan joukkomurhan tai ei. Presidentti Halostakin usutettiin kertomaan, että tuomitseeko hän joukkomurhan vai ei. Totta helvetissä hän sen tuomitsee, niin kuin jokainen järkevä ihminen tekee. Ei sitä tarvitse jokaisen erikseen kertoa.

Joukkomurhien megalomaaninen uutisointi on kaksiteräinen miekka. Jos joku ei tiedä, että netistä löytää pomminteko-ohjeet, niin nyt varmasti tietää. Ja tietää myös, että lannotteista saa rakennettua pommin. Saa nähdä, joutuvatko maanviljelijätkin kohta ostamaan lannoitteensa Suojelupoliisilta, kun hysteria leviää, että jotain täytyy nyt Suomessa kieltää.

Elämässä tarvitaan suvaitsevaisuutta monessakin suhteessa, siksi jotenkin mietityttää, että Suomessa Norjan tragedia valjastettiin sisäpoliittiseen kamppailuun palstatilasta ja äänestäjien suosiosta. Päästiin taas Timo Soinin ja Päivi Räsäsen kimppuun. Olisi nyt odotettu edes yli viikko ja kunnioitettu Norjan joukkomurhan uhrien muistoa. Onneksi Norjassa itsessään kansa osaa surra yhdessä, Suomessa se ei onnistu.