Olympialaisten itku ja parku

No nyt se vihdoin tapahtui. Marginaalilajista saatiin se hopea eli purjehduksesta Tuuli Petäjän toimesta. Vielä vähemmän yllättävää oli, että tuon hopean ottaja oli nainen. Suomalaiset naiset kun ovat lähes kaikessa menestyneempä kuin miehet, vaikka heitä Suomessa jostain syystä heikommaksi sukupuoleksi nimitetäänkin. Totuushan on vallan toinen.



Moisessa eliittilajissa kun purjehdyksessa on niin vähän osallistujia ja takuuvarmasti vain rikkaista länsimaista, että pikkumaat, kuten Suomi, voivat jyllätä. Kehitysmaissa ei moiseen ylellisyyteen kuin purjehdukseen ole varaa. Siellä juostaan, sillä juoksulla tehdään myös rahaa. Rahaa syytävää valtiovaltaa kun ei urheilijoita tukemassa ole, kuten Suomessa, vaikka menestystä ei tule.



Ja mistään tulojaoltaan tasa-arvoisesta maasta ei tule enää valtalajien huippu-urheilijoita. Urheilujätit Usa ja Kiina kun ovat kaukana tasa-arvoisesta tulonjaosta. Näissä maissa lahjakkuudet yksinkertaisesti vain imastaan pienestä pitäen koneistoon. Lähes lukutaidoton urheilija pääsee kevyesti yliopistosta Jenkeissä läpi, siinä missä Suomessa yliopiston ulkopuolelle jää lahjakkuuksiakin.



Urheilussa kuten kaikessa muussakin menestymiseen tarvitaan valtavasti voiton- ja näyttämisenhalua. Kun rahaa tulee muutenkin ja elämästänautiskelu on mukavampaa, menestystä ei tule. Suomalaisten urheilumenestys loppui lähes tyystin 70-lukuun, jolloin Suomi vihdoin pääsi köyhyydestään eroon. Vaikka köyhyys on palannut, menestys ei ole. Suomalaisilla ei ole enää näyttämisenhalua. Tuo halu on joko nujerrettu tai se puretaan sanoihin, eikä tekoihin.



Jos katsotaan maita, jotka urheilussa menestyvät, ne ovat lähes järjestään sellaisia, joissa yksilöt uhraavat urheilulle kaiken. Suomessa yksilö ei halua uhrata koko elämäänsä millekään, vaan nautiskelee mielummin elämästä ja syyttää epäonnistumisestaan muita tai olosuhteita. Tai sitten kuten urheilijat tekevät, tokaisee, ettei menestyksellä ole väliä ja tulin kokeilemaan. Suomalaiset urheilijat kokeilevatkin kahdet kolmet olympialaiset ja pelottavaa kyllä, rupeavat sitten valmentamaan uusia urheilijoita.



Ainoa tie suomalaiseen kisamenestysrenenssanssiin lienee on tuoda armottomia kiinalaisia ja venäläisiä valmentajia. Näille kun ei mussuteta yli-tai aliherkkyydestä tai mistäkään muusta. Nämä maat kun tietävät, että armoton harjoittelu tuo vain menestystä tai se, että uhraa urheilulle kaiken. Se on eriasia, onko se sitten järkevää.