Onnellinen Sinead
Sinead O´Connor todisti keikallaan Finlandia-talossa 17.5., että kun ihminen voi henkisesti hyvin, myös kaikki muu tuntuu paremmalta. Musiikki ja esiintyminen ainakin. Sinead näytti silmin nähden nauttivan esiintymisestä. Ja silloin myös yleisö nauttii.
Sineadin Universal Mother oli ensimmäinen musiikkituote, jonka olen koskaan ostanut. Tuo vuonna 1994 c-kasetti ei ole tosin säilynyt mukana elämäntaipaleissa, vaan päässyt häviämään. Ko. levyltä Sinead esitti keikalla useammankin biisin, kuten Sineadin äänelle hyvin sopiva Fire of Babylon.
Ja hyvin on Sineadin ääni tuntunut kestävän vaikeat vuodet. Sillä niitähän hänellä riitti. Sekoiltua tuli ja seottua. Painoa tuli ja lähti. Tämänkin kiertueen nimi on itseironisesti Crazy Baldhead tour.
Mutta ääni on kestänyt. Sinead on niitä harvoja artisteja, jotka kykenevät vetämään biisin ilman bändin säestystä niin, että laulu kuulostaa vieläpä enemmän mukaansatempaavalta kuin säestyksen kanssa.
Bändiä ei käy kyllä moittiminen, vetivät kuitenkin tiukkaa perusgroovea ammattilaisten ottein, vaikka kyseessä tietenkin olikin yhden naisen show. Mieleen kuitenkin tuli, olisiko keikka kuitenkin toiminut vielä paremmin jollain isolla klubilla kuin arvokkaasti penkeillä istuen Finlandia-talossa.
Sinänsä Sinead on kyllä edelleen se entinen Sinead. Tukka on edelleen ajeltu kaljuksi ja missään seksikkäissä hepeneissä hän ei esiinny. Miehekkäät farkut ja paidat voisivat olla lesboklubilta. Tosin Sineadilla on neljä lasta neljän eri miehen kanssa, joten taitaa kyllä miehet olla hänen sydäntänsä lähempänä.
Sinead on yksi ahkerampia verkkopäiväkirjan päivittäjiä ja Facebookinkin. Suomeen saavuttuaan hän esimerkiksi ihmetteli, että Suomessa saa vielä polttaa hotelleissa ilahtuneena. En sitten tiedä, onko maailmantähdille eri säännöt hotelleissa. Tavis ei saa nyt ainakaan röyhytellä.
PS. Yksi asia jäi kismittämään. Tiketistä ostamiini lippuihin oli merkitty keikan alkavan kello 17.30. Todellisuudessa se alkoi vasta 19:30. Eipä naurattanut.
Tässä muutama kännykkäkamera kuva keikalta. Jostain syystä en saa niitä ladattua suoraan blogiini.
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Sineadin Universal Mother oli ensimmäinen musiikkituote, jonka olen koskaan ostanut. Tuo vuonna 1994 c-kasetti ei ole tosin säilynyt mukana elämäntaipaleissa, vaan päässyt häviämään. Ko. levyltä Sinead esitti keikalla useammankin biisin, kuten Sineadin äänelle hyvin sopiva Fire of Babylon.
Ja hyvin on Sineadin ääni tuntunut kestävän vaikeat vuodet. Sillä niitähän hänellä riitti. Sekoiltua tuli ja seottua. Painoa tuli ja lähti. Tämänkin kiertueen nimi on itseironisesti Crazy Baldhead tour.
Mutta ääni on kestänyt. Sinead on niitä harvoja artisteja, jotka kykenevät vetämään biisin ilman bändin säestystä niin, että laulu kuulostaa vieläpä enemmän mukaansatempaavalta kuin säestyksen kanssa.
Bändiä ei käy kyllä moittiminen, vetivät kuitenkin tiukkaa perusgroovea ammattilaisten ottein, vaikka kyseessä tietenkin olikin yhden naisen show. Mieleen kuitenkin tuli, olisiko keikka kuitenkin toiminut vielä paremmin jollain isolla klubilla kuin arvokkaasti penkeillä istuen Finlandia-talossa.
Sinänsä Sinead on kyllä edelleen se entinen Sinead. Tukka on edelleen ajeltu kaljuksi ja missään seksikkäissä hepeneissä hän ei esiinny. Miehekkäät farkut ja paidat voisivat olla lesboklubilta. Tosin Sineadilla on neljä lasta neljän eri miehen kanssa, joten taitaa kyllä miehet olla hänen sydäntänsä lähempänä.
Sinead on yksi ahkerampia verkkopäiväkirjan päivittäjiä ja Facebookinkin. Suomeen saavuttuaan hän esimerkiksi ihmetteli, että Suomessa saa vielä polttaa hotelleissa ilahtuneena. En sitten tiedä, onko maailmantähdille eri säännöt hotelleissa. Tavis ei saa nyt ainakaan röyhytellä.
PS. Yksi asia jäi kismittämään. Tiketistä ostamiini lippuihin oli merkitty keikan alkavan kello 17.30. Todellisuudessa se alkoi vasta 19:30. Eipä naurattanut.
Tässä muutama kännykkäkamera kuva keikalta. Jostain syystä en saa niitä ladattua suoraan blogiini.
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
Kommentit
Lähetä kommentti