Sinkku ei pärjää

On vierähtänyt tovi, kun viimeksi olen tänne varsinaisesti kuulumisia kirjoitellut. Ja eipä kai tässä ihmeempiä ole tapahtunut. Kesää puskee ja aika kuluu yhtä armottomasti kuin ennenkin. Unelmat siirtyvät, toteutuvat tai katoavat.

Sen olen huomannut tässä viime kuukausina, että kuinka vähästä ihmisen talous on kiinni. Tienaan kohtuullisesti, mutta kun yllättäviä hankintoja tulee, niin vaikeuksia tulee. Vaikka pääasiallisesti käytän joukkoliikennettä, tarvitsen autoa. Ja auton korjaaminen on kallista jos mikä, varsinkin pääkaupunkiseudulla, missä kaikki muukin on kallista.

Pääkaupunkiseudulla ollaan siinä tilanteessa, että sinkkuihmisen on vaikea saada rahojaan riittämään. Sinkkua verotetaan kunnolla ja kun ei ole toista osapuolta jakamassa ruoka- ja asumiskustannuksia, niin ei sitä herroiksi eletä. Oikein mitään yhteiskunnan palveluja et saa, mutta rahoitat osaansa aina yhtä tyytymättömiä lapsiperheitä ja kaikki muita.

Sekään ei auta, että hommaat omistusasunnon, sillä lainaa et pankista saa, ellei sinulla ole säästöjä, mutta mistä niitä säästöjä tulisi kun kaikki menee elämiseen, edes hirveästi tuhlaamatta. Itselläni on vieläpä kohtuullinen vuokra. Helsingiksi.

En jaksa ymmärtää, miksi Suomessa kaiken täytyy aina olla kallista jo vuosikymmenet. Palkkoja ei saisi nostaa, mutta kaikki muut elinkustannukset kyllä nousevat. Että onnea on asua Suomessa, mutta kallista.

Ja joo. Raha on rahaa. Tärkeintä on terveys ja perhe, mutta niukastikaan ei ole kivaa loppuikäänsä elää, kun tekee töitä elääkseen. Kohta olemme siinä tilanteessa, että naimisiin ei kannata taas mennä rakkauden vuoksi, vaan rahan takia.