Toimittaja huumeissa



Kuinkahan kauan toimittajalla riittäisi nykypäivänä duunia, jos heittäisi Hunter S. Thompsonin tyyliin juttukeikan Las Vegasissa.

Hunter muistetaan vielä vuosikymmeniä, mutta kuinka monta kilttiä raatajatoimittajaa muistetaan. Maailma ei ole oikeudenmukainen.

Jotkut saavat sen ison breikin, millä saavat nimensä kuuluisaksi. Kyse voi olla pelkän onnen lisäksi myös rohkeudesta ja antaumuksesta.

Sen jälkeen kaikki onkin vapaata ja kykenee kirjoittamaan jotain ainutlaatuista.

Tosin persoonatoimittajien aika taisi mennä Hunterin ja Veikko Ennalan myötä. Ehkä tuo aika palaa.

Kommentit

  1. Kyllä mielestäni vieläkin on persoonatoimittaja tai toimittajia, jotka ovat brändänneet itsensä hyvin. Esimerkiksi Hanna Jensen on mielestäni tällainen.

    Jokunen vuosi sitten kollega jäi freeksi ja hän kertoi silloin aikovansa rakentaa itselleen hyvin brändin, jonka avulla hän saisi keikkaa ja muutenkin jäisi mieleen. Aloitti mm. blogin nimellään jne. Facebookissa tuolla blogilla on jo 1500 seuraajaa, joten ei se ainakaan vinoon suuntaan lähtenyt?

    VastaaPoista
  2. Onhan niitä itsensä brändänneitä toki, mutta ei se heidän teksteistään persoonallista tee. Ei tietysti huumeiden vetäminen Las Vegasissakaan. Hunterin tekstit tunnistaa heti, mutta en tunnistaisi itsensä brändänneiden tekstejä toisistaan. Itse olen kirjoittanut blogia 7 vuotta eikä seuraajia ole juuri lainkaan. En ilmeisesti osaa brändätä itseäni tai tuote on väärä.

    VastaaPoista
  3. Thompsonin kirjoitusten taso valitettavasti heikkeni aika nopeasti. Ensimmäiset reportaasit ovat nerokkaita, mutta jo 1970-luvun lopun tekstit aika kehnoja. Reportaasikirja Helvetin Enkeleistä on mielestäni miehen paras. Tosin olen lukenut vain suomennetut tekstit, joten kokonaiskuvaa minulla ei ole.

    VastaaPoista
  4. Kieltämättä heikkeni kyllä taso. Viimeiset kirjoitukset olivat aika sekavaa ja käsittämätöntä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut postaukset