Kuka suojelisi meitä toisiltamme?
Parhaillaan vellovaa katupartiokeskustelua seuratessa tulee väkisin mieleen, että kuka suojelisi meiltä toisiltamme.
Keskustelu ei tietenkään kävisi kiivaana, ellei kyseessä olisi jälleen kerran maahanmuutosta tai oikeastaan nyt pakolaisista. Jostain tietysti kertoo, että osa kansasta kokee tällaisten partioiden olevan tarpeellisia. Luin että peräti joka neljäs kansalainen ajattelisi näin. Silloin jos kielletään mitään ongelmaa olevan turvapaikanhakijoiden kanssa, niin poliitikkojen puheet kaikuvat kyllä kuuroille korville.
Mutta jos partioitsijoilla on jo vahvaa rikostaustaa takana, niin kuin joissain tapauksissa ilmeisesti on, liikutaan myös vaarallisilla vesillä. Jos joku haluaa partioida, olisin ainakin tyytyväinen, ettei hänellä olisi pahoinpitelytuomioita taustalla. Katupartion perustaminen itsessäähän ei ole rikos.
Välillä olen miettinyt tuota poliisin resurssipulaa, josta niin usein puhutaan näiden katupartioiden yhteydessä. Narinkkatorilla Helsingissäkin saattaa keskellä päivää istua kaksikin partiota autoissaan. Pikkupaikkakunnat ovat tietenkin asian erikseen. Kohtuullisen hyvin poliisi on tuntunut selvinneen turvapaikkakriisistäkin. Välillä se suojelee pakolaisia tuhopolttajilta, pakolaisia toisiltaan ja kaikkea siltä väliltä.
Katupartioista puhutaan kuin aivan uutena ilmiönä, mutta kyllähän Suomessa on liikkunut vaikka minkälaisia partioita aiemminkin. Milloin on vahdattu nuoria ja milloin mitä mitäkin. Partiot ovat hävinneet yhtä nopeasti kuin niiden puuhamiesten ja -naisten into.
Ja jos mennään Suomen historian levottomimpiin vaiheisiin ovat punakaartit ja valkokaartit partioineet kadulla oikein aseiden kanssa. Nykypäivän Suomi ei tosin taida olla lähellekään samanlaisen vaaran edessä kuin tuolloin mitä tulee sisäiseen turvallisuuteen.
Vaaran tunne syntyy usein ihmisen sisältä. Katuväkivaltaa, raiskauksia yms. kyllä tapahtuu niin maahanmuuttajien kuin tavallisten suomalaisten toimesta. Pelolle ei saisi vain antaa valtaa, koska silloin rajoittaa omaa elämäänsä. Kuluneen kuuloista, mutta totta.
Ja mitä turvapaikanhakijoihin tulee niin paljonhan heitä lähtee Suomesta jo vapaaehtoisesti. Suomi voi olla kova ja kylmä paikka pärjätä jo tavalliselle suomalaiselle. Pettymyksen täytyy olla suuri, jos on saanut tietoa Suomesta vieraanvaraisena ja lämpimänä paikkana, josta rahaa irtoaa helpolla. Totuus on aika kaukana tuollaisesta unelmasta.
Keskustelu ei tietenkään kävisi kiivaana, ellei kyseessä olisi jälleen kerran maahanmuutosta tai oikeastaan nyt pakolaisista. Jostain tietysti kertoo, että osa kansasta kokee tällaisten partioiden olevan tarpeellisia. Luin että peräti joka neljäs kansalainen ajattelisi näin. Silloin jos kielletään mitään ongelmaa olevan turvapaikanhakijoiden kanssa, niin poliitikkojen puheet kaikuvat kyllä kuuroille korville.
Mutta jos partioitsijoilla on jo vahvaa rikostaustaa takana, niin kuin joissain tapauksissa ilmeisesti on, liikutaan myös vaarallisilla vesillä. Jos joku haluaa partioida, olisin ainakin tyytyväinen, ettei hänellä olisi pahoinpitelytuomioita taustalla. Katupartion perustaminen itsessäähän ei ole rikos.
Välillä olen miettinyt tuota poliisin resurssipulaa, josta niin usein puhutaan näiden katupartioiden yhteydessä. Narinkkatorilla Helsingissäkin saattaa keskellä päivää istua kaksikin partiota autoissaan. Pikkupaikkakunnat ovat tietenkin asian erikseen. Kohtuullisen hyvin poliisi on tuntunut selvinneen turvapaikkakriisistäkin. Välillä se suojelee pakolaisia tuhopolttajilta, pakolaisia toisiltaan ja kaikkea siltä väliltä.
Katupartioista puhutaan kuin aivan uutena ilmiönä, mutta kyllähän Suomessa on liikkunut vaikka minkälaisia partioita aiemminkin. Milloin on vahdattu nuoria ja milloin mitä mitäkin. Partiot ovat hävinneet yhtä nopeasti kuin niiden puuhamiesten ja -naisten into.
Ja jos mennään Suomen historian levottomimpiin vaiheisiin ovat punakaartit ja valkokaartit partioineet kadulla oikein aseiden kanssa. Nykypäivän Suomi ei tosin taida olla lähellekään samanlaisen vaaran edessä kuin tuolloin mitä tulee sisäiseen turvallisuuteen.
Vaaran tunne syntyy usein ihmisen sisältä. Katuväkivaltaa, raiskauksia yms. kyllä tapahtuu niin maahanmuuttajien kuin tavallisten suomalaisten toimesta. Pelolle ei saisi vain antaa valtaa, koska silloin rajoittaa omaa elämäänsä. Kuluneen kuuloista, mutta totta.
Ja mitä turvapaikanhakijoihin tulee niin paljonhan heitä lähtee Suomesta jo vapaaehtoisesti. Suomi voi olla kova ja kylmä paikka pärjätä jo tavalliselle suomalaiselle. Pettymyksen täytyy olla suuri, jos on saanut tietoa Suomesta vieraanvaraisena ja lämpimänä paikkana, josta rahaa irtoaa helpolla. Totuus on aika kaukana tuollaisesta unelmasta.
blogisi otsikko on aiheellinen. minusta on syytä miettiä ja pohtia, mikä voisi auttaa tässä tilanteessa, kun selkeästi turvallisuudentunne on heikentynyt monien suomalaisten keskuudessa näiden ikävien uutisten valossa. On kuluneen totta, ettei pelolle saisi antaa valtaa, mutta samalla pelon tai epävarmuuden tunteen on otettava tosissaan ja pohdittava, mikä on se keino, jolla turvallisuudentunnetta voidaan ylläpitää. Katupartioiden sijast aon minusta pohdittava, kuinka saadaan lisäresursseja viranomaisiin hoitamaan tätä puolta..
VastaaPoistamyös se, että moni on vapaaehtoisesti palannut kertoo usein siitä,että kaikki ei ole täällä suomessa niin hyvin, kuin mitä monille on uskoteltu.
sekin on totta, ett