Kaasua, komisario Palmu on kelpo viihdettä teatterissa
Teatterissa on taas käyty. Tällä kertaa vuorossa oli Helsingin kaupunginteatterin Kaasua, komisario Palmu. Olin vieläpä ensi-illassa. Palmut ovat tietenkin tuttuja elokuvina nuoremmallekin väestönosalle. Ovathan ne elokuvat toimivia yhä tänä päivänä, mitä ei voi sanoa kaikista 1960-luvun suomalaisista elokuvista. Puhumattakaan niistä vanhemmista.
Kyllähän Palmu näyttämölläkin toimi. Joel Elstelän Mika Waltarin alkuperäistekstistä Kuka murhasi rouva Skrofin dramatisoima näytelmä on kelpo viihdettä. Tuskin yleisö olisi edes halunnut nähdä ahdistavaa kamaridraamaa Palmusta, vaikka murhasta onkin kyse.
Siitä ei päässyt mihinkään, että näytelmää katsoessa vertasi väkisin näytelmää elokuvaan, vaikka eri keinoin teatteri ja elokuva toimivatkin. Mutta tuskin kukaan pitää vaikkapa Shakespearen Hamletia elokuvaklassikkona, vaan kaikki me odotamme sen toimivan näyttämöllä paremmin.
Kari Väänänen oli kohtuullinen komisario Palmu murahduksineen ja olemuksineen. Mutta mihin jäi se sikari? No, ajat eivät ole tupakointia suosivia. Piippu vilahti, vaikka ei juuri palanutkaan.
Näytelmän keskeisin ja onnistunein roolisuoritus oli toveriinsa Kaarle Lankelaan kiihkeästi rakastuneen boheemitaiteilija Kurt Kuurnaa näyttelevä Miiko Toiviainen. Kiitollinen rooli hänelle, Palmuhan oli ja on varsin vähäeleinen, mutta boheemitaiteilijan rooli antoi enemmän vapauksia näyttämöllä. Silti Toiviainen selviytyi roolista jopa paremmin kuin näyttelijälegenda Pentti Siimes elokuvassa.
Etsivä Virta (Heikki Ranta) ja etsivä Kokki (Petrus Kähkönen) jäivät aika statisteiksi. Eipä heille tosin tilaakaan annettu näytelmässä. Vuokko Hovattaa on aina mukava nähdä laulamassa ja hän veti laulajatar Iiri Salmian roolin mallikkaasti.
Niin ja, pyörivä katsomo on hyvä keksintö. Palmu joukkoineen pääsi näin sulavasti tallustelemaan kohtauksesta toiseen. Eikä näytelmän kulussa suurempia ongelmia ollutkaan. Huumori piristää jopa murhanäytelmää ja myös yleisöä.
Näytelmää rentoutti myös livebändi musiikillaan, joka täytti mukavasti kohtauksia. Taustalla ajoittain pyörineet kuvat Palmu-elokuvasta ja 1960-luvun alun Helsingistä toivat myös tunnelmaa.
Ja näkyihän siellä katsomossa julkkiksiakin. Bongasin ainakin Jari Tervon, Arto Nybergin ja Sami Garamin. Näytelmän loputtua myös Kaasua, komisario Palmu -elokuvan ohjaajalle Matti Kassilalle tehtiin kunniaa yleisön osoittaessa suosiota seisaaltaan. Hieno ele. Jo hauraanoloinen Kassila istui pyörätuolissa. Onhan hänellä ikääkin tietysti jo 95 vuotta muistaakseni.
Kyllähän Palmu näyttämölläkin toimi. Joel Elstelän Mika Waltarin alkuperäistekstistä Kuka murhasi rouva Skrofin dramatisoima näytelmä on kelpo viihdettä. Tuskin yleisö olisi edes halunnut nähdä ahdistavaa kamaridraamaa Palmusta, vaikka murhasta onkin kyse.
 |
| Kuva: HKT/Harri Hinkka |
Kari Väänänen oli kohtuullinen komisario Palmu murahduksineen ja olemuksineen. Mutta mihin jäi se sikari? No, ajat eivät ole tupakointia suosivia. Piippu vilahti, vaikka ei juuri palanutkaan.
Näytelmän keskeisin ja onnistunein roolisuoritus oli toveriinsa Kaarle Lankelaan kiihkeästi rakastuneen boheemitaiteilija Kurt Kuurnaa näyttelevä Miiko Toiviainen. Kiitollinen rooli hänelle, Palmuhan oli ja on varsin vähäeleinen, mutta boheemitaiteilijan rooli antoi enemmän vapauksia näyttämöllä. Silti Toiviainen selviytyi roolista jopa paremmin kuin näyttelijälegenda Pentti Siimes elokuvassa.
Etsivä Virta (Heikki Ranta) ja etsivä Kokki (Petrus Kähkönen) jäivät aika statisteiksi. Eipä heille tosin tilaakaan annettu näytelmässä. Vuokko Hovattaa on aina mukava nähdä laulamassa ja hän veti laulajatar Iiri Salmian roolin mallikkaasti.
Niin ja, pyörivä katsomo on hyvä keksintö. Palmu joukkoineen pääsi näin sulavasti tallustelemaan kohtauksesta toiseen. Eikä näytelmän kulussa suurempia ongelmia ollutkaan. Huumori piristää jopa murhanäytelmää ja myös yleisöä.
Näytelmää rentoutti myös livebändi musiikillaan, joka täytti mukavasti kohtauksia. Taustalla ajoittain pyörineet kuvat Palmu-elokuvasta ja 1960-luvun alun Helsingistä toivat myös tunnelmaa.
Ja näkyihän siellä katsomossa julkkiksiakin. Bongasin ainakin Jari Tervon, Arto Nybergin ja Sami Garamin. Näytelmän loputtua myös Kaasua, komisario Palmu -elokuvan ohjaajalle Matti Kassilalle tehtiin kunniaa yleisön osoittaessa suosiota seisaaltaan. Hieno ele. Jo hauraanoloinen Kassila istui pyörätuolissa. Onhan hänellä ikääkin tietysti jo 95 vuotta muistaakseni.
Kommentit
Lähetä kommentti