Kleopatra, silloin ennen Helsingin kaduilla (runo)

Miehen naisenkaipuu ei koskaan hellitä.
Yön pikkutunneilla se vietti tekee heikoimmat epätoivoisiksi.
Esplanadilla herrat ja rouvat ryyppyä vaalien ja vaatien.
Pullo vaihtaa omistajaa, raha myös.
Silloin sinä ilmestyt, Kleopatra,
sinä ja kovanyrkkiset miestoverisi.
Aikana, jolloin Helsinki oli vielä oman itsensä vanki
ja viina ei virrannut vapaasti.
Pian mies olikin ilman rahojaan.
Himo jäljellä ja muutama mustelma.
Kaipuu eksoottiselta vaikuttavaan ihoosi koitui kalliiksi,
mutta viinalla siitäkin saattoi selvitä.
Silloin ennen, Helsingin kaduilla.
Kukaan ei enää tiedä sinusta.
Kuollutkin olet, haudattu kenenkään kaipaamatta.
Silloin ennen sinut tunnettiin,
silloin kuin katujen kasvateilla oli vielä erikoiset nimet.