Katsottua: Kaksi paavia: Paavikaan ei voi ostaa rakkautta

Heti ei tulisi mieleen, että kahteen paaviin perustuva elokuva voisi olla mielenkiintoinen. Voi se olla. Tositapahtumiin perustuva elokuva vanhoillisen Benedictus XVI ja viimeisimmän uudistusmielisemmän paavin Franciscuksen ystävyydestä ennen Benedictuksen ennenkuulumatonta eroa paavin tehtävistä on todellakin mielenkiintoinen.

Heti alkuun on todettava, että näyttelijälegenda Anthony Hopkins vie elokuvan itselleen paavi Benedictuksena. Hän on jopa pelottavalla tavalla esikuvansa kuva. Eikä hänellä ole edes varsinaista pääroolia elokuvassa. Jonathan Prycen rooli on sympaattisempi kansanomaisena miehenä, mutta hän jää myötäilemään Hopkinsin tähtisuoritusta.

Totean myös itse elokuvan ulkopuolelta, että en ymmärrä, mistä Franciscuksen maine liberaalimpana paavina tulee. Hän vastustaa samalla tavalla aborttia ja pitää katolisen kirkot papit tulevaisuudessa selibaatissa. Toki hän on onneksi profiloitunut köyhien ystävänä. No. Se on se kuva minkä julkisuudessa itselleen saa.

Benedictuksen rooli on ikävämpi. Saksalaisena häntä ei pidetty kansanmiehenä. Hänet pakotettiin toiseen maailmansotaan, vaikka ei natsi ollutkaan. Hän oli myös tunnettu Vatikaanin rottweilerina, koska soti kaikkia katolisen kirkon uudistuksia vastaan.

No. Jokainen tiedämme, ellei katolinen kirkko päivitä itseään tälle vuosituhannelle sille käy kuin luterilaiselle kirkolle. Eli se muuttuu instituutioksi, johon valitettavan harva uskoo. Katolisen kirkon lisäongelmana on vielä lasten hyväksikäyttöskandaalit, joihin uusikaan paavi ei ole saanut loppua.

Mutta itse elokuvaan taas. Mainioimmillaan elokuva kuvaa sitä, mikä nykyään on niin vaikeaa ihmisille. Kahden mielipiteiltään erilaisen ihmisen ystävyyttä.

Ystävyyden lähtöasetelma on se, että Franciscus tulee hakemaan eroa istuvalta paavilta Benedictukselta kardinaalin tehtävistään, mutta tämä ei anna eroa, sillä tietää, että hänen kirkkonsa tarvitsee uudistajaa, koska on itse eroamassa. Näin sitten tapahtui vuonna 2013.

Kumpikaan miehistö ei ole synnitön, vaikka Jumalan miehiä ovatkin ja he hakevat toisiltaan vapautusta tai ainakin lohtua tekoihinsa ja taakkaansa. Benedictus katuu, ettei ole puuttunut pedofiilipappien tekoihin ja Franciscus sitä, ettei suojellut kansalaisia kotimaansa Argentiinan sotilasjuntan teoilta 1970-luvulta. Kukaan ei ole meistä synnitön. Eikä meistä kaikki pysty kaikkeen.

Benedictus janoaa myös kansan rakkautta ja ymmärrystä, koska ei ollut koskaan varsinaisesti suosittu. Paavikaan ei voi ostaa rakkautta. Hän kadehtii Franciscusta ja tämän suosiota kansan keskuudessa ja suhtautuu tähän siksi ensiksi ynseästi. 

Ja sitä elokuva kuvaa myös, että ihminen on muutakin kuin mielipiteidensä summa. Onhan se hellyttävää, kun kaksi paavia katsoo jalkapalloa yhdessä tai mässyttää pizzaa.

Kommentit

Suositut postaukset