Elämää koronan jälkeen?
Koronan ensimmäinen aalto näyttäisi olevan ohitse. Alkuhysterian jälkeen koronaankiin suhtautuminen on arkipäiväistynyt ja kohta aukeavat kapakatkin. Se on sitten lystiä seurata, miten henkilökunta saa juuri humaltuneet ihmiset ulos kello 22 illalla.
Näinhän ihmiset tottuvat vaikka sotaankin. Eihän korona Suomessa ole tehnyt pahinta jälkeään, jos vertaamme Usan, Venäjään, Espanjaan ja Italiaan. Harvemmilla on edes kasvomaskia ja itseäni on juossut karkuun ainoastaan yksi ihminen ajotielle asti. No. Yskäni ei ole ehkä miellyttävää kuunneltavaa.
Välillä itsekin ajattelin omaavani koronan oireita. Oli kuumetta, ripulia ja hengenahdistustakin, mutta jos se sitä olisi ollut, niin sairaalaan olisin taatusti joutunut. En ole missään 20-vuotiaan atleetin kunnossa.
Olisiko syy siihen, miksi korona ei iskenut pahiten Suomeen, että Suomessa asuu loppujen lopuksi vähän ihmisiä ja ei täällä juuri halailla. Suomalaiset ovat myös kuuliaista joukkoa, kun viranomainen jotain käskee.
Vielä emme tietysti tiedä, mikä on tulevaisuus. Iskeeko korona 2.0 tappavammalla otteella syksymmällä? Taloudelliset kurimukset näkyvät tulevaisuudessa, kun valtion kassa hupenee kun työttömiä on normaalin 200 000 lisäksi toinen mokoma lisää.
Mutta kun vertaa Suomen selviämistä esimerkiksi Usan ja Venäjän heikkoon terveydenhuoltoon niin tyytyväinen saa Suomessa olla. Täällä köyhin persuaukinenkaan ei jää sairaalaan kuolemaan rahan puutteessa. Vielä muhii kyllä pommi niissä sairauksissa, jotka ihmiset ovat jättäneet hoitamatta koronan takia.
Vähän mietityttää, miten huonosti maailmassa on varauduttu pandemioitten takia ja miten sekaisin kaikki oli alussa ja Usassa sekä Venäjällä vieläkin tätä kirjoitettaessa.. Entä jos iskee jokin vielä tappavampi pandemia? Voiko pandemiaa edes estää millään tavoin? Me ihmisetkin olemme haavoittuvia, vaikka sen monesti unohtaa.
Niin, vaikka Suomessa tilanne ei ole niin paha kuin monissa muissa maissa, silti mietityttää miten asteittainen ravintoloiden ym aukaiseminen tulee mm. vaikuttamaan. Ennakoida kun on mahdontonta. Aalto voi iskeä. Mutta se kyllä mietityttää miksi ihmiskunta ei tunnu tajuavan kuinka haavoittuvaisia täällä maapallolla ollaan.. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Luonnon kunnioittaminen ja sen varjeleminen on toki monille sydämen asia, mutta maailmanlaajuisesti luonnonkatastrofit ovat omiaan muistuttamaan ihmisten perusluonteesta: ahneus, itsekkyys, välinpitämättömyys. Voiko korona ajasta oppia jotakin? Korona uutisiin alkaa jo turtua, mutta silti on hyvä olla varuillaan. Voiko pandemiaa edes estää, hyvä kysymys.. Vai onko uudesta normaaliudesta tulossa pysyvä osa elämää? Onko etätyö sellainen, jota pääkoppa kestää kuukausi tai vuosikaupalla? Kaikille se ei sovi ja toisille se on hyvä ratkaisu. Aina joku sanoo että väliaikaista tänä on, älä huoli liikaa. Itse oon alkanut epäilemään, onko muka näin. Kukaan ei tiedä.
VastaaPoistaUlkomailla kaikki luonnonkatastrofit ovat jo arkipäivää. Täällä yli sadan vuoden takaiset nälkävuodet on jo ehdittu unohtaa.
VastaaPoistaOli aika kylmäävää luettavaa, kun oli tutkittu koulukiusattuja etäopiskelun aikana: suurimmalla osalla oppimistulokset olivat parantuneet.
VastaaPoistaJoo, kertoo surullista kieltään. Mutta kouluissa eletään jossain unelmamaailmassa eikä kohdata tosiasioita.
VastaaPoistaNiin, koulussa ei ole vielä tänäkään päivänä keinoja puuttua koulukiusaamiseen. Onhan se jäätävää, että oppimistulokset ovat parantuneet etäopiskelun myötä. Se tekee surulliseksi, koska haluisin uskoa, että suurin osa kuitenkin haluisi opiskella koulussa eikä kotona, jos vaan tulisi hyväksytyksi sellaisena kuin on ja ilman yksinäisyyden tai syrjityksi olemista. Mutta tuohon on vielä pitkä matka, että saataisiin kouluun luotua ympäristö, jossa kaikki on samanarvoisia ja olisi nollatoleranssi kiusaamiselle.
VastaaPoista