Uutta aikaa unohtamassa
Olen lueskellut Olavi Paavolaisen Elämme uutta luovaa aikaa. Kokoelmaa, jossa on hänen esseitään ja arvosteluita eri taiteen aloilta. Kirja on huolella koostettu aina kantta myöten.
Paavolainen oli kohtuullisen piikikäs kirjoittaja, eikä pelännyt murskata kritiikkinsä kohdetta. Hän saikin koston kaiken voiman niskaansa sitten sodan jälkeen Synkässä yksinpuhelussa. Hauska yksityiskohta muuten, että Paavolainen vastasi ko. teoksen kritiikkiin omalla kritiikillään. Tehkää perästä.
Paavolaisen nuoruus toden totta sijoittui uuteen luovaan aikaan. Nyt elämme lähinnä menneiden aikojen kierrätyksessä ja yksittäisiin sanoihin takertumisessa. Luojan kiitos nykyään taas saa itseään näkyviin muutenkin kuin sanomalehtien ja kustantamojen kautta.
Toki se on näiden kautta yhä helpompi tie, jos pääsee niiden markkinoitavien kirjailijoiden joukkoon. Kulttuuripiireihin kuulumattomalle se on vain lähes mahdotonta.
Paavolaisen aloitellessa uraansa esimerkiksi elokuvat olivat alkutekijöissään. Ja sitten taas esimerkiksi lausuntataide on kadonnut kokonaan suuren yleisön kiinnostuksenkohteista. Vai koska muistatte nähneenne arvostelun lausuntaesityksestä? Paavolaisen matkakuvauksilla oli erityinen arvo, sillä harvalla oli varaa matkustaa itse 30-50-luvuilla.
Paavolaisen arviot olivat kohtuullisen pitkiä. Osittain eksyvät jo kauas aiheestaan. En tiedä oliko sillä sitten asian kanssa tekemistä, että Paavolaisella oli tapana sanella tekstejään.
Hänen tekstejään ei julkaisisi enää kuin pienet lehdet tai tietenkin hänen asemallaan myös ne julkaisut, jotka julkaisevat merkittävilltä henkilöiltä pitkiäkin tekstejä.
Aina puhutaan kritiikin arvostuksen laskusta. Tuskin kritiikin arvo on totaalisesti hävinnyt. Sen arvostus yleislehdissä kyllä. Kirjoista kirjoitetaan, mutta kovin usein silloin, kun kyseessä on paljastuksia tarjoava muistelukirja tai selkeästi kirjoittajan omasta elämästä ammentava kirja.
Itse olen tykännyt myös arvostelujen kirjoittamisesta, vaikka siitä ei mitään minulle makseta. Saan silloin tällöin ilmaiseksi kyllä kirjoja ja teatterilippuja. Niin saavat tietenkin ammattikriitikotkin.
Elokuvista ja sarjoista kirjoittaisin enemmänkin. Mutta minulla ei ole varaa esimerkiksi tilata viittä suoratoistokanavaa, eikä käydä elokuvissa joka viikko. Ihme kyllä bloggareita otetaan nihkeämmin elokuvanäytöksiin kuin teatteriin, jonka lippu sentään on kalliimpi. Siksi esimerkiksi kirjoitan pääasiassa vain Ylen sarjoista. Eli laittakaan minulle ilmaislinkkiä vaan muutkin kanavat. Heh.
Yleensä en hauku pystyyn mitään, sillä minusta se on tarpeetonta. Jos en itse pidä jostain, niin sehän ei tarkoita, etteikö joku muu voisi pitää. En tee eroa myöskään ns. korkeakulttuurin ja viihteen kanssa. Moskaa löytyy korkeakultuutista siinä missä viihteestäkin.
Kommentit
Lähetä kommentti