Haminan mursun tyly kohtalo ihmisten kynsissä
Iäkkäämmät kansalaiset muistavat vielä Ruokolahden leijonan, jota ei koskaan tosin löytynyt että myös Liekki-sonnin, joka kaipasi kesällä metsän vapauteen. Lopulta se sieltä kuukausien vapauden jälkeen saatiinkin kiinni. Valaitakin on joskus näkynyt Itämerelle harhautuneina, mutta Suomeen rantautui nyt peräti mursu.
Iloinen kesäjuttu muuttui myöhemmin tragediaksi. Mursu on jo edesmennyt ja oli ilmeisen sairas. Tuskin se muuten oli tundrarannikoilta ajautunut Itämereen, jonka pohja on pystyyn kuollut. Mitään ravintoa sille ei löytynyt.
Taas syytettiin ilmastonmuutosta, mutta mursuhan kai kaipaa kylmään ennemmin kuin lämpimään. Se oli vain eksynyt ja pahasti. Sääliksi elikkoa kävi silti. Mursuhan on laumaeläin, eikä viihdy mielestäni yksin. Nyt sitä jahdattiin isolla porukalla kuvia räpsien. Luulisi, että mursu stressaantui tästä touhusta lopullisesti ja heitti henkensä.
Jo järkikin sanoo, että valtavan kokoisen merieläimen roudaaminen Korkeasaareen tulee tappamaan sen. Näin oli vain pakko tehdä, sillä sitten huuto olisi ollut suurempi, jos mursun hyväksi ei olisi tehty yhtään mitään. Eläimet kun saavat nykyisin ihmisten myötätuntoa osakseen kuin toiset ihmiset. Ymmärrettävää sinänsä.
Ihmiset ovat reagoineet mursun kohtaloon tunteenomaisesti. Median mukaan. Ja kyllä sitä itsekin hätänsä tuntisi vieraalla merellä aivan yksin ja totaalisen pihalla. Mutta eläimiä eksyy asuinalueiltaan ja usein niiden kohtalo on karu. Se on luonnon kiertokulkua.
Jopa mursun hautajaisista on puhuttu, onkohan siellä sitten paikalla valtiojohto presidentistä alkaen?
Kommentit
Lähetä kommentti