Kirja-arvio: Ingmar Bergman - Kohtauksia eräästä avioliitosta: Pariskunnan masokistinen suhdeympyrä

 

Ingmar Bergman tunnetaan yhtenä maailma kuuluisimmista elokuvaohjaajista, mutta hän teki myös televisiotöitä, kuten sarjan Kohtauksia eräästä avioliitosta, josta tehtiin myös elokuva ja kirja. En tiedä, mikä oli ensin, mutta kirjan nyt luin. Bergmanista pidän, sillä hänen kaltaistaan ihmisten tunteiden tulkkia enää harvoin tapaa elokuvissa.

Avioliittohelvetin kuvaus on 1970-luvun alusta, jolloin se on taatusti ollut vielä rohkea teos. Siinä kun kuvataan pettämistä ja seksiä varsin suorasukaisesti. Rohkenen epäillä, ettei se tuolloin ole ollut vielä kovin yleistä. 

Johan ja Marianne on pariskunta, jolla periaatteessa kaikki on hyvin. On hyvät ammatit ja kauniit lapset. Tämä on alkuasetelma, kunnes se bergmanilaiseen tyyliin murtuu ryskyen. 

Turhautunut Johan haluaa eron, jota alistuva ja mukautuva Marianne ei halua. Kunnes kaikki muuttuu ja asetelmat kääntyvät päälaelleen. Molemmat ovat enemmän tai vähemmän tunnevammaisia ja kyvyttömiä normaaliin tunne-elämään, jos sellaista nyt edes voi olla olemassa.

Kirjassakin teksti on jaoteltu näytelmän tapaan kuuteen osaan. Pelästyä ei kannata. Kohtauksia eräästä avioliitosta on myös täysin luettavissa. Onhan siinä todella pitkää dialogia. Se etenee vääjäämättömästi karua loppua kohtaan, kun pariskunta ei kykene eroamaan toisistaan tunnetasolla koskaan, vaan masokistisesti hakeutuu toistensa seuraan uusista kumppaneista huolimatta.

Lopussa sitten odottaa yllätys.

Vaikka ensin vaikutti, ettei tälläista avioliiton vatkausta jaksa, sillä enhän ole koskaan joutunut/päässyt naimisiin, niin tekstissä on kummaa vetovoimaa. Se, että pariskunta iskee toistensa heikkoihin kohtiin kerta toisensa jälkeen, tuo jotain outua katharsista. Sen verran minullakin on kokemusta ihmissuhteista ja niiden hulluudesta.