Voi Ruotsi-parka, osa 1

Joskus ennen ajattelin, että Ruotsissa olisi kiva asua. Sehän on paljon empaattisempi paikka kuin tämä aika ankara ja anteeksiantamaton Suomi. Nyt olen tullut toisiin aatoksiin.

Jos ei Suomessakaan hyvin mene, kun nakkipaketitkin suojataan varashälyttimillä Kalliossa, niin Ruotsi on oma lukunsa. Miten ihmeessä kansankoti on saanut itsensä moiseen kuseen kuin missä se on? 

Ruotsihan on iloisesti ottanut maahanmuuttajia vastaan isompia kyselemättä ja sitten tuupannut heidät lähiöihin, joissa on ennestään pelkkiä maahanmuuttajia. 

Sitten on ajateltu, että nyt ne varmasti ovat kiitollisia kun pääsivät kurjasta kotimaastaan lihapatojen ääreen. Ei siitä sen enempää, antaa heidän olla siellä. Uuden kotimaan kieltäkään ei ole pakko oppia. Onhan saatu luotua Ruotsista ihana kuva maailmalle. Täällä ei olla rasisteja. Hyvepisteet suorastaan ropisevat.

Mutta eihän homma niin mene. 

Nälkä kasvaa syödessä. Kun näet miten toisilla on hienot autot ja talot ja itse kyyhötät pahimmassa tapauksessa sossun korvauksilla kurjassa lähiökämpässä, niin kyllähän se pistää vituttamaan.

Katselet kun onnelliset kantaruotsalaiset hoilaavat Skansenilla iloisia yhteislaulujaan ja sinulla ei käytännössä ole tuohon onneen mitään mahdollisuuksia. Enimmäkseen paskahommia, jos niitäkään. 

Myöhemmin saat sitten lapsia, joita heitäkään ei hyväksytä iloiseen ruotsalaispiiriin. Nämä lapset kasvavat sitten nuoriksi, jotka eivät tyydykään osaansa vaan ottavat väkisin itselleen mitä haluavat. 

Vievät kengätkin jalasta, kuten Suomessakin jo tapahtuu. Rikoksillakin. Ja tuntevat valtaa, koska heitä pelätään, ainakin jengissä.

No tämä sama kuvio on käytännössä Suomessakin edessä, vaikka poliisi ja muut viranomaiset yrittivät vielä vähän aikaa sitten nolosti väittää, ettei ongelmia ole. Nyt poliisi jo toimitti jengien sijainnitkin. 

Ja täytyy muistaa, että Suomen kaupunkien lähiöissä on runsaasti osattomia ja köyhiä kantasuomalaisiakin nuoria. 

Taloudellinen rasismi ei katso Suomessakaan ihonväriä.