Länsimaisen ihmisen tuska

Länsimaisen ihmisenkin elämä on tragediaa täynnä. Voit joutua loukkuun Hilton-hotelliin kuten Aki Manniselle kävi. Siellä sitten olet kuin turvapaikanhakija Vokissa loukussa odottamassa lentoa takaisin kotimaahasi. 

Kyllä silloin täytyy jo raivota, tai jos sinua on huijattu ostaa kallimpia suklaarasioita kuin niiden piti olla. Siinä voi jo Mika Aaltola vaihtaa rauhassa shamppanjan kuohuviiniinkin tuskaisin mielin.

Elämä  on länsimaiselle yhtä tuskaa, mutta eritoten se on sitä köyhälle. Ensi vuonna tulee runtua hallitukselta että tuntuu. Siinä ei glamour-vasemmiston apu enää auta kuin tutkijat ovat todenneet, että ihminen taantuu nykyään ja aivot senkun pienenevät. Mutta onneksi ei kaikki empatiakyky, joskin poliitikoilla se on mennyt.

Edes Hurstin avulle ei liiennyt Helsingin kaupungilta lisäapua ja joulunhenkeä vaan köyhien joulujuhlan jättivuokran Messukeskuksessa maksoi miljonääri, mutta ei sentään Metallica tällä kertaa. Toki auttajia oli aivan tavallisissa ihmisissä ja taisi siellä jokunen poliiitikkokin hakea irtopisteitä raivokkaasti somettaen. 

Vaikka taannoin muuten itse Aku Hirviniemeä sätinkin, niin nyt miestä käy jo sääliksi. Aivan tosissaan pohditaan saako Aku Hirviniemen töitä enää näyttää missään. Mitä se auttaisi enää? Kun Hirviniemi oli ehkä ällötys, muttei mikään sarjaraiskaaja. Ja työnsä hän on menettänyt, kenties nuoren perheensäkin.

Nykyisin et saa anteeksi edes anelemalla, ainakaan jos olet mies ja olet kähminyt tai lähettänyt ehdottelevia viestejä. Vaikka olisit polvillasi, olet joko liian myöhässä tai teeskentelet. Nykyisin halutaan siivota kaikki mahdollisesti pahaa mieltä aiheuttava pois todellisuudesta. Sairasta ja huolestuttavaa. Ja tälle ei loppua näy. Ihmiset haluavat elää omassa keinotodellisuudessaan.

Itsekin jouduin tässä taannoin erään tunnetun pitkän linjan vasemmistopoliitikon maalittamaksi X:ssä. Hän usutti kymmenet tuhannet seuraajansa kimppuuni kuin hyeenalauman. 

Ja nämä ns. suvaitsevaiset olivat ilkeydessään aivan omaa luokkaansa, vaikka päivityksessäni puolustin naisten oikeuksia muslimimaassa. Harva kommentoi itse asiaa vaan minua henkilönä syyttäen naisvihaisesta ressukasta ties miksikin. Siis olen naisvihainen, jos puolustan naisten oikeuksia. Ok sitten ja ressukka olen hyvinkin. Itse tosin näkisin ressukkuuden herkkyytenä. Eikö miehen nykyään sitten pidäkään olla herkkä?

En edes ole mikään julkkis tai yhteiskunnallisesti merkittävä persoona, en enää edes toimittaja. Surullista tässä on se, että olen oikeasti vasemmistolaisempi kuin tämä vihavasemmisto itse, mutta en usko nykyiseen vasemmistolaiseen yhteen totuuteen. Olen vain oman elämäni Paavo Väyrynen.